-10 päivää

Siitä on pian jo vuosi kun sain tietää, että pääsen viettämään kevätlukukauteni opiskellen Limassa. Kouluni on Universidad San Ignacio de Loyola. Se oli ensimmäinen hakutoiveeni, kakkosena tuli Meksiko (jokukaupunkienmuistanimeä), ja kolmantena Valencia, Espanja. Ilmeisesti osasin hakemuksessani valehdella espanjankielentaitoni tason sen verran taidokkaasti, että uskoivat että pystyn myös opiskelemaan sillä kielellä. Itse tajusin sen vasta tulosten jälkeen, että voi olla että olisi aika hieman kerrata. Kyllähän sitä tuli luettua melko ahkeraankin lukioaikoina '03 - '06, mutta siitä onkin jo muutama vuosi. Koulustamme toiselta linjalta piti lähteä myös yksi opiskelija, mutta jostain syystä hän joutui perumaan koko jutun.

Tulosten jälkeen ensimmäiseen puoleen vuoteen vaihtoa ei tullut pahemmin edes ajateltua, se oli kuitenkin tapahtumassa "vasta sitten joskus ". Syksyllä alkoi sitten paperirumba. Piti lähettää vastaanottavaan kouluun iso läjä papereita heille, sekä myös viisumia varten. Oli hakemuksia, CV, motivation letter, lentoliput, sairasvakuutus, opiskelijatodistus, kopio passista, valokuvia, suosituskirje, kurssien valintaa jne. Tietenkin viime tingassa hoidin kaikki asiat alle viikossa, mutta sen jälkeen oli helpottunut olo, kun noin iso osa hoidettavista asioista oli jo takana - ja oli vasta syyskuu!

Arvattavasti iloitsin liian ajoissa. Viisumia varten minun tuli hommata meno-paluu lentoliput jo silloin syksyllä. Suunnittelin, että lennän Limaan ja takaisin Madridista. Kaverini on tällä hetkellä vaihdossa Madridissa, ja ajattelin, että menen sinne muutamaksi päiväksi ennen lähtöä. Vuodenvaihteen aikaan kuitenkin kämppikseni Aino kysyi millä lentoyhtiöllä minun olikaan tarkoitus lentää. "Air Comet:lla.", "Eikö se mennytkään konkurssiin?". SHIT! Äkkiä nettiin ja näin oli käynyt. Heidän verkkosivuillaan näkyi ainoastaan sähköpostiosoite, jonne voi laittaa reklamaatiota. Parin viikon päästä nettisivuja ei ollut olemassa ollenkaan. Koska olin ostanut liput suoraan yhtiön omilta verkkosivuilta, ei tietenkään ollut mitään konkurssi- tms. turvaa. Tässä vaiheessa toivoni lepäsi vielä jatkuvassa matkavakuutuksessani, mutta ei. Hekään eivät korvaa konkurssitapauksissa penniäkään. Korvaus on mahdollinen, jos asiakkaalle tulee ylitsepääsemätön este lennolle pääsyyn, esim. läheisen kuolema. Eipä lohduttanut. Sinne meni iso määrä rahaa. Lennot Limaan eivät ole mitenkään erityisen halpoja. Sitä tuli kiroiltua monet päivät, mutta eipä se tilannetta muuta, joten se oli ostettava uudet liput. Jotenkin oli mennyt maku koko hommaan, joten päätin että lennän suoraan Helsingistä Limaan. Tai siis, niin suoraan kun se on mahdollista. Nyt lennän KLM:llä, ja siinä on välilasku Amsterdamissa, ja olen tyytyväinen pelkkään yhteen välilaskuun.

Sitten: asunto. Olimme muuttaneet Ainon kanssa Kaivokselaan huhtikuussa '09 (?). Pidimme asunnosta paljon, se oli lähellä koulua, huoneet olivat isot, mulla työpaikka kivenheiton päässä jne. Olimme jo aiemmin miettineet, että kun lähden vaihtoon, niin hommaamme vuokralaisen siksi aikaa. Kämppään olisi ollut mahdollista hommata myös kolmas asukas hyvän pohjaratkaisun ansiosta. Loppuvuodesta kuitenkin vuokranantajamme (yksityinen hlö) ilmoitti, että taloudellisista syistä hän aikoo myydä asunnon. Sepä kiva. Tietenkin meillä olisi ollut pidempi irtisanomisaika, mutta eipä se oikein hyödyttänyt, mun lähtö kun oli helmikuussa joka tapauksessa. Päädyin sitten muuttamaan tavaroineni takaisin äidin luo. Tammikuun loppupuolella päädyin siis elämään pahvilaatikkoelämää kuukaudeksi Kirkkonummelle. Toisaalta helppo ratkaisu kun ei tarvitse miettiä vuokralaisia jne, mutta mielellään olisimme pitäneet Kaivokselan kämpän. Ja syksyllä on taas asunnonmetsästys edessä.

Tämän vuoden puolella olen jatkanut käytännön asioiden järkkäämistä. Rokotusten ottaminen kesti, koska Vantaalla terveyskeskuksissa sikainfluenssan takia ollut matkailijan rokotusvastaanottoa. Onneksi ne alkoivat taas 2010, ja nyt on piikitetty jäykkäkouristus, joka oli mennyt juuri vanhaksi, keltakuume sekä A- ja B-hepatiitista ensimmäinen piikki. Toinen pitäisi ottaa ensi viikon aikana ja kolmas puolen vuoden aikana.

Asunnon (tai siis huoneen) sain hommattua koulun opiskelija-asuntolasta La Casa de Don Ignaciosta. Parit ensimmäiset kuukaudet on nyt maksettu. Kuvien perusteella paikka näyttää ihan kivalta, mutta sen näkee sitten. Tiedossa pitäisi olla yhden hengen huone jaetulla wc:llä.

Kommunikaatio sähköpostitse koulun sekä asuntolan kanssa ei aina ole niin helppoa. Kovin ystävällisiä ovat aina olleet ja toisinaan vastanneetkin nopeasti, mutta toisinaan taas on mennyt pitkiäkin aikoja ilman vastausta. Sitä on pitänyt vaan olla kärsivällinen ja lähettää aina vaan uutta sähköpostia perään. Viisumikin on vielä hieman vaiheessa, mutta siitä enemmän myöhemmin. Toivotaan parasta.

Tällä hetkellä lähtöön on 10 päivää. Tässä oli hieman taustatietoa sekä infoa käytännön järjestelyistä. Palaan asiaan vielä ennen lähtöä, nyt jään odottamaan alkaako se paniikki pian iskeä. Vielä ei ole näkynyt. Sitä tuskin vielä käsittää että se on niin lähellä. Asiasta on puhunut jo niin pitkään, kertonut saman tarinan monille ja monille, se tulee jo automaattisesti. Päätin kirjoittaa blogia oman itseni ja mahdollisesti  myös muiden iloksi. Helpompi sitten katsoa jälkeenpäin miten asiat on edennyt, sekä kertoa kuulumisia muille. Sekä vaan siksi, että kirjoitteleminen on hauskaa.

P.s. Jos huomasit ettei oikeastaan kiinnostakaan, voit silti ruokkia kalojani.