Viime viikkoja, taidetta ja ruokaa

Ei nyt menneenä, vaan sitä edellisenä viikonloppuna kävimme Conversen Art Is For All -tapahtumassa Barrancossa (yksin Liman kaupunginosista). Oli ihan kiva tapahtuma, menimme ensin 6 hengen voimin, ja myöhemmin osa lähti ja uusia tuttuja tuli. Siellä pääsi jokainen päästämään sisäisen taiteilijansa vapaaksi, varsinkin jos tuli ajoissa. Saimme t-paidat, kassit pinsseineen ja tarroinee. T-paitoihin saimme valita kuudesta kuvasta ja painattaa sen siihen. Itse olen nyt c-kasetin kuvalla koristetun paidan omistaja. Seinille oli laitettu erilaisia juttuja, jonne sai piirtää / värittää / maalata / tehdä taidetta tarroilla ym. Myös kenkälaatikko-kameran tekeminen oli mahdollista.

Rutger näyttää taitonsa Super Soakerin avulla.

Esillä oli myös "oikeiden" taiteilijoiden töitä, tai oikeastaan he tekivät niitä päivän aikana. Maalasivat tauluja, tekivät hiilityötä seinälle jne. Kellariin oli myös rakennettu erilaisia teoksia, joissa pystyi leikkimään valon ja varjon avulla. Suurimman huomion sai luultavasti kuitenkin graffititeokset, joita he tekivät pitkin päivää. Menimme tapahtumaan melko aikaisin, kävimme välillä syömässä ja tulimme uudestaan, joten ehdimme nähdä kuinka teokset etenee. Upeita lopputuloksia muodostui jostain, mikä aluksi näytti vain läjältä värejä.

Rutger, minä ja Brandon + keskeneräinen teos.

Yksi lemppareistani; superkissa Converset jalassa!

Vähän heikko kuva valitettavasti salaman kanssa. En jaksanut jäädä säätämään, kun edessä juoksi koko ajan ihmisiä. Päivällä sisältä löytyi dj, ja illalla luvassa oli tietääkseni kaksi bändiäkin. Myynnissä oli koko päivän ruokaa ja olutta kohtuuhintaan. Varsin piristävä ja rento tapahtuma! Mitä nyt illemmalla oli hieman täyttä.

Viime perjantaina sivistimme itseämme hieman lisää taiteen parissa. Menin kahden kaverin kanssa Liman taidemuseoon katsomaan Mario Testinon valokuvanäyttelyä. Mario Testino on perulainen muotivalokuvaaja, joka on valokuvannut monia kuuluisuuksia Prinsessa Dianasta Madonnaan ja muihin suuriin nimiin. Pidän yleensä ehkä hieman toisenlaisista valokuvista, mutta upeita otoksiahan ne oli, muutama helmikin löytyi. Museosta löytyi myös pieni näyttely vanhaa keramiikkaa, sekä vanhoja taideteoksia. Niistä suurin osa kuitenkin löytyy muista Liman ja Perun museoista (jotka vielä ovat valloittamatta).

Vietimme päivää myös hieman puistossa hengaillen, kojuilta koruja, pähkinöitä ja salamia ostellen ja uusia Piscon makuja maistellen. Kävimme puistossa myös järkyttävässä 3D-koneessa, -laatikossa, en edes tiedä miksi sitä kutsua! Maksoi neljä solea (euron verran), joten ajankuluksi päätimme kokeilla. Istuimme sisään, 3D-lasit päähän ja kone heilui sen mukaan mitä näimme; mm. dinosauruksia, vuoristorataa. Oli melko kamalaa ja ankeeta. Epäilimme, että kone on varmasti joku 80-luvun jäänne ja kuuluisi museoon. Ei tuollaisia vaan voida enää valmistaa!

Perjantaina oli vain tunti koulua (eli pidin vapaapäivän), joten hyvät yöunet ja jostain kummasta ilmestynyt aurinko pisti hymyilemään, joten olihan se omakuvan paikka.

Illalla päätimme myös etsiä uuden ravintolan, joka oli osa meidän uutta suunnitelmaa "joka perjantai ulos syömään johonkin uuteen paikkaan". Sanoimme taksikuskille San Isidroon (taas yksi kaupunginosa) jonnekin kadulle, jossa on ravintoloita. Ja sinnehän päästiin. Kurkimme muutamaan sisälle ja päädyimme varsin mukavan näköiseen italialaiseen. Erinäisistä syistä olin syönyt hetkeä ennen lähtöä, joten en saanut tungettua kurkusta niin paljon alas. Herkullista joka tapauksessa; pitsaa, bruchettaa, viiniä, olutta. Illan missioksi otimme vielä löytää Mojito-baarin, jonka näimme taksimatkan aikana. Se ei ollutkaan niin helppoa. Taksikuskit ei tienneet, ja jopa yhden hotellin ovimies sanoi, että San Isidrossa ei ole baareja ollenkaan. Jahas. (Kysyimme tätä rennosti sen jälkeen kun olimme käyneet kurkkimassa maisemia siistin hotellin kymmenennestä kerroksesta baaria etsiessä. Ikään kuin "Mehän olemme hotellin asiakkaita".) Lopulta löytyi fiksu taksikuski ja hyppäsimme kyytiin, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu, sillä olimme ilmeisesti kävelleet aivan väärään suuntaan, emmekä olleet lähelläkään.

Kuva on järkyttävä, mutta kuvitelkaa valkoisten naamojen tilalle suuret hymyt. Loppuen lopuksi kävi niin, että mojitot eivät edes olleet parhaat juomamme mojitot, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä.

Olipa tarkoitus tehdä kirjoitella vielä lista erilaisista yleisistä huomioista ja asioista täällä Limassa/Perussa, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Nyt yrityskäyttäytymisen pariin!