Kuvia, kuvia

Heipä hei! (hyvää iltaa..)

Täällä taas pari päivää mennyt aika rauhallisissa meiningeissä. Porukkaa ei ole kämpillä vielä hirveesti, paitsi jotain outoja pariskuntia! Menkää muualle hempeilemään! Ja muutenkin jotenkin epäsosiaalisia. Mutta lisää pitäisi olla vielä tulossa. Toivottavasti, sillä nää on rehellisesti melko kuivaa porukkaa..

Paloin myös paljon kuviteltua pahemmin, joten en ole ulkonakaan koko päiviä viittinyt viettää. Eli lähinnä lähiseutuihin tutustunut, ja koulun alkua odotellut. Sieltä saa sitten seuraa. Tosin kyllä sitä tuolta puistoista ja kaduiltakin tuntuu saavan, mutta ehkä sitä ei joka Josén mukaan pidä lähteä. ;)

Ensin muutama kuva kämpiltä (tai tuolta katolta ilmeisesti vaan). Tosiaan ihan hyvin varustettu keittiö, tv-huoneessa löytyy hyvän kanavavalikoiman lisäksi myös dvd:itä (myös karaoke, jaiks!). Kuva katolta, näkyy viereinen puisto. Muuten aika lailla onkin pelkkää taloa ja tietä ympärillä.

 

Sitten tuolta rannasta. Siellä (ja muuallakin puistoissa) on tollasia kummallisia lehmiä taideteoksina. Jotkut ihan tyylikkäitä, toiset taas maalattu esim. Elvikseksi. En oo vielä saanut selvää tarkemmin niiden merkityksestä. Majakkakin löytyi äidille. Rannasta löytyy myös Parque del Amor, jossa on hienoja mosaiikkirakennelmia ja -penkkejä, joissa on erilaisia mietelauseita elämästä ja rakkaudesta. Keskellä kaikkea tuollainen muhinoiva pariskunta -patsas.
Itse rantaan on tollanen suuri pudotus, joten sinne pääseminen - ja varsinkin takaisin tulo - onkin jo oma urheilusuorituksensa. Jyrkkää mäkeä sekä paljonpaljon portaita. Minkäänlaista hiekkarantaa ei ainakaa ihan tässä ole, sellaista pientä pyöreää kiveä on ranta. Mutta jonkin verran (ainakin viikkokeskipäiväksi) siellä oli surffaajia sekö myös auringonpalvojia.

 

  

  

  

  

  

Es dificil hacer el amor, pero se aprende.

 

Ja loppuun vielä pari web-kamerakuvaa kuinka kauniisti poltinkaan itseni ensimmäisenä päivänä. Ei, ei todellakaan rusketusta, pelkkää tuskaista punaista palanutta ihoa. Nenään on näyttänyt jo muodostuneen jotain kaunista arpikudosta ja jotain nesteitäkin sieltä tuli. Hups hups! Tuo viiva rintakehällä on laukun olkahihnasta. Kaduilla huutelutkin muuttui toisenlaisiksi kun alkoi tulla kommenttia punaisuudesta :D

No mutta, eipä muuta tällä kertaa, katsotaan jos huomenna uskaltautuisin tuonne itse Liman keskustaan. Tosin sinne pitää ottaa jonkinlainen bussi, jotka ovatkin hyvin epämääräisiä! Mutta niistä toiste lisää..

(P.s. Nyt meni ttukele niin hermot noiden kuvien kanssa, joten saavat olla noin, olkoon pitkä postaus, mutta kun eivät suostu tottelemaan..
P.p.s. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.)

Perilla!

Nyt tuskin tulee mitaan fiksua teksia, mutta kunhan paallimmaiset ensimmaiset ajatukset saan kirjotettua.

Eilen oli pitka paiva. Neljalta aamuyolla ihanaiset Sari ja Hokki tuli hakemaan kentalle. Vahan oli vasymys pinnassa ja muutenkin pihalla, niin melko iisiti meni matka. Kentalla sit aattelin etta ei tasta mitaan tuu, kun jo turvatarkastuksessa huomasin, etta oot matkalla kotoota onnistunut havittamaan mun laukkuni avaimen. :D Hups.
Ensin oli matka Hgista Amsterdamiin, ja siella se itku sitten iski. Nyt ei oo paluuta. Onneks istuin yksin, sai vollottaa rauhassa. Koneen vaihto meni myos ok, sitten alkoi reilun 13 tunnin matka Limaan. Huoh, miten pitka! Tein kaikkea mahdollista; nukuin, katoin leffoja, sarjoja, keikkoja, kuuntelin musiikkia, opettelin kreikkaa (wtf? ;) ), luin jne. Eika silti tuntunut aika menevan eteenpain. Paasin maahan turistiviisumilla, ei niita edes kiinnostanut mun paluupaivat tai keltakuumetodistukset sun muut. Taytyy sitten jossain vaiheessa menna uusimaan se koulun avustuksella / vaihtaa se opiskelijaviisumiksi.

Limassa reippaana tyttona menin heti hommaamaan tiskilta taksin, ja olin jo menossa autolle, kunnes huomasin Iina Jussila -kyltin. Hey, that´s me! Ei ollut mitaan tietoa oliko joku tulossa vastaan, koska siita oli mainittu kerran sivulauseessa, etta ehka joku tms, eika sen jalkeen vastattu mitaan. Ja kun lentoaikataulukin muuttui ym. Mutta oli mukava seta, mita nyt ma olin pikkasen jaassa ja pienessa jannityksessa siina vaiheessa. Kovasti kyseli suomesta ja parhaani mukaan jotain yritin vastailla. Epamaaraista Suomi-kuvaa eteenpain.

Kamppa oli kiva! Alhalla on aina vartija (ei huolta aiti!). Mun huoneessa ei pahemmin valittamista, sanky, iso poyta ja 4 kaappia. Ikkuna on jollekin tielle, eli liikennetta kuuluu, mutta sita ei voi tallasessa kaupungissa valttaa. Sitten samassa kerroksessa viela vessat, suihkut ja joku oleskelutila. Seuraavassa on pyykayshuone ja kahden tietokoneen huone. Ylin kerros on kattoterassi (I like it!) ja sielta loytyy myos yks suihku, keittio ja tv-huone, jotka on periaatteessa myos siella terassilla, joku katto vaan loytyy, hamaraa. Kierroksen aikana nain vaan jonkun jatkan (parasta taa skandien puuttuminen, varsinkin ton nahda-verbin kohdalla), ja sitakaan en myohemmin, joten en tieda muista asukkaista viela mitaan. Tanaan ja muutenkin talla vkolla niita pitais kuulemma tulla lisaa.

Olin sitten sen verran poikki, etta se oli suihku ja nukkumaan. Tanaan sitten lahdin kaupungille kiertelemaan, vaikka mulla ja vartijalla olikin vahan kommunkaatio-ongelmia. Se vaan tarkotti, etta keskustan loytaminen vei hieman kauemmin. :D Mutta lopulta sekin loytyi; Mirafloresin keskusta siis. Se on tama kaupunginosa missa asun. Jo pelkastaan tama tuntuu isolta! Loysin suht lahelta supermarketin Todo Cuesta Menos (suom. kaikki maksaa vahemman) (toim. huom. Ensimmäisen päivän innostuksessa paikan nimi tullut väärin. Plaza Vea se on. Todo Cuesta Menos on pelkkä slogan.) , josta saa ruuasta telkkareihin kaikkea. Hyva tietaa.

Sitten oon vaan kappailly ympariinsa, kartankin sain kun loysin jonkun turisti-pisteen. Kavin myos rannalla kattelemassa. Taalla on muuten lammin! Veikkaan reilua 30, mutta ei tunnu niin pahalta, koska kay viilentava tuuli. Siita sitten seurasikin se, etta huomasin asken polttaneeni itseni. Hyvin punottaa ja alkaa sattua. Nena punainen kuin petterilla. En vaan muistanut aamulla rasvaa, ja tyhmyydestahan karsii!

Espanjan kanssa ollu pikkasen (lue: paljon!) vaikeuksia. Kuski joka mut haki sano etta hyvinhan sa ymmarrat ja puhut. Sitten kampilla taas aija sano etta ei tasta tuu mitaan kun et puhu espanjaa. Ja se "tasta" oli vaan kampan esittely. Hahahaa... Oi voi, piiiiikku hiljaa.

Siina nyt vaan pikasen. Nyt taytyis ettia jotain ruokaa, rasvaa ja hommata liittyma (mitakohan siitakin tulee!), ja sitten ehka takaisin kampille. Oliskohan tullut jotain ihmisia jo, jannaa.

-9 päivää

Peru

MIKSI? - Täytyy myöntää, että en tiedä. Tai en oikein muista. Alunperin suunnittelin oikeastaa mitä vaan, (mm. Australian puutteessa) Brittejä, Keski-Eurooppaa, Irlantia jne. Sitten taisin päätyä siihen, että haluan maahan, missä puhutaan Espanjaa, niin että oppisin kielen käyttökelpoiseksi. Alunperin kyllä tarkoitus oli mennä kouluun, missä pystyn edes osan opinnoista suorittamaan englanniksi, mutta näin ei sitten käynytkään. Katsoin sitten kaukokohteita ja USIL (yliopisto) vaikutti ihan tasokkaalta. Ehkä ajattelin, että Espanjaan pääsee helposti melkein koska vaan, mutta Peruun ei tule tosta vain lähdettyä. En siinä vaiheessa vielä tiennyt Perusta juurikaan muuta, kuin että siellä on Lima, Machu Picchu ja kai siellä on joskus jotain Inkoja asunut.

Sittemmin olen lukenut maasta melko paljon ja aika lailla ihastunut sen monipuolisuuteen. Andit jakavat maan kolmeen erilaiseen osaan: lännestä löytyy rannikkoalue, jossa Limakin sijaitsee, keskellä on Andien vuoristoalue ja itäosasta löytyy trooppinen viidakko Amazonin valuma-alueella.

Machu Picchun lisäksi muita nähtävyyksiä on mm.

• Cuscon muinainen kaupunki 
• Titicaca-järvi (sijaitsee 4km korkeudessa) ja sen kelluvat kaislasaaret
• Colca-canyon, maailman syvin kanjoni
• Huacachina, keidas keskellä hiekkadyynejä. Eikun hiekkalautailemaan!

PERUN TASAVALTA

Väkiluku: n. 26 miljoonaa, josta Limassa n. 8,5 miljoonaa
Pinta-ala: 1 285 220 km² (vrt. Suomi: 338 424 km²)
Aikaero Suomeen: -7h
Virallinen kieli espanja, mutta myös intiaanikieltä ketšuaa käytetään.
Presidentti: Alan García
Itsenäisyys Espanjasta: 28.7.1821
Suurin uskonto: roomalaiskatolilaisuus 81%
Rajanaapurit: Ecuador, Kolumbia, Brasilia, Bolivia, Chile sekä Tyyni Valtameri.

Tarkoituksena olisi siis tutustua maahan mahdollisimmin laajalti, koulun loppumisen jälkeen myös naapurimaihin. Aiempien vaihtareiden kertomuksista olen lukenut, että koulu on järjestänyt jotain matkoja. Ja jos ei niitä, niin oma-alotteisesti jossain porukassa sitten tutustumaan lähialueisiin.
Tällä hetkellä vielä Liman kaupungin koko vähän pelottaa. 8,5 miljoonaa ihmistä yhdessä kaupungissa on melko paljon tällaiselle, joka joskus ahdistuu jo Helsingissä. Sen näkee sitten kuinka tytön käy.


^{(Lähde: Wikipedia, www.peru.fi)}

-10 päivää

Siitä on pian jo vuosi kun sain tietää, että pääsen viettämään kevätlukukauteni opiskellen Limassa. Kouluni on Universidad San Ignacio de Loyola. Se oli ensimmäinen hakutoiveeni, kakkosena tuli Meksiko (jokukaupunkienmuistanimeä), ja kolmantena Valencia, Espanja. Ilmeisesti osasin hakemuksessani valehdella espanjankielentaitoni tason sen verran taidokkaasti, että uskoivat että pystyn myös opiskelemaan sillä kielellä. Itse tajusin sen vasta tulosten jälkeen, että voi olla että olisi aika hieman kerrata. Kyllähän sitä tuli luettua melko ahkeraankin lukioaikoina '03 - '06, mutta siitä onkin jo muutama vuosi. Koulustamme toiselta linjalta piti lähteä myös yksi opiskelija, mutta jostain syystä hän joutui perumaan koko jutun.

Tulosten jälkeen ensimmäiseen puoleen vuoteen vaihtoa ei tullut pahemmin edes ajateltua, se oli kuitenkin tapahtumassa "vasta sitten joskus ". Syksyllä alkoi sitten paperirumba. Piti lähettää vastaanottavaan kouluun iso läjä papereita heille, sekä myös viisumia varten. Oli hakemuksia, CV, motivation letter, lentoliput, sairasvakuutus, opiskelijatodistus, kopio passista, valokuvia, suosituskirje, kurssien valintaa jne. Tietenkin viime tingassa hoidin kaikki asiat alle viikossa, mutta sen jälkeen oli helpottunut olo, kun noin iso osa hoidettavista asioista oli jo takana - ja oli vasta syyskuu!

Arvattavasti iloitsin liian ajoissa. Viisumia varten minun tuli hommata meno-paluu lentoliput jo silloin syksyllä. Suunnittelin, että lennän Limaan ja takaisin Madridista. Kaverini on tällä hetkellä vaihdossa Madridissa, ja ajattelin, että menen sinne muutamaksi päiväksi ennen lähtöä. Vuodenvaihteen aikaan kuitenkin kämppikseni Aino kysyi millä lentoyhtiöllä minun olikaan tarkoitus lentää. "Air Comet:lla.", "Eikö se mennytkään konkurssiin?". SHIT! Äkkiä nettiin ja näin oli käynyt. Heidän verkkosivuillaan näkyi ainoastaan sähköpostiosoite, jonne voi laittaa reklamaatiota. Parin viikon päästä nettisivuja ei ollut olemassa ollenkaan. Koska olin ostanut liput suoraan yhtiön omilta verkkosivuilta, ei tietenkään ollut mitään konkurssi- tms. turvaa. Tässä vaiheessa toivoni lepäsi vielä jatkuvassa matkavakuutuksessani, mutta ei. Hekään eivät korvaa konkurssitapauksissa penniäkään. Korvaus on mahdollinen, jos asiakkaalle tulee ylitsepääsemätön este lennolle pääsyyn, esim. läheisen kuolema. Eipä lohduttanut. Sinne meni iso määrä rahaa. Lennot Limaan eivät ole mitenkään erityisen halpoja. Sitä tuli kiroiltua monet päivät, mutta eipä se tilannetta muuta, joten se oli ostettava uudet liput. Jotenkin oli mennyt maku koko hommaan, joten päätin että lennän suoraan Helsingistä Limaan. Tai siis, niin suoraan kun se on mahdollista. Nyt lennän KLM:llä, ja siinä on välilasku Amsterdamissa, ja olen tyytyväinen pelkkään yhteen välilaskuun.

Sitten: asunto. Olimme muuttaneet Ainon kanssa Kaivokselaan huhtikuussa '09 (?). Pidimme asunnosta paljon, se oli lähellä koulua, huoneet olivat isot, mulla työpaikka kivenheiton päässä jne. Olimme jo aiemmin miettineet, että kun lähden vaihtoon, niin hommaamme vuokralaisen siksi aikaa. Kämppään olisi ollut mahdollista hommata myös kolmas asukas hyvän pohjaratkaisun ansiosta. Loppuvuodesta kuitenkin vuokranantajamme (yksityinen hlö) ilmoitti, että taloudellisista syistä hän aikoo myydä asunnon. Sepä kiva. Tietenkin meillä olisi ollut pidempi irtisanomisaika, mutta eipä se oikein hyödyttänyt, mun lähtö kun oli helmikuussa joka tapauksessa. Päädyin sitten muuttamaan tavaroineni takaisin äidin luo. Tammikuun loppupuolella päädyin siis elämään pahvilaatikkoelämää kuukaudeksi Kirkkonummelle. Toisaalta helppo ratkaisu kun ei tarvitse miettiä vuokralaisia jne, mutta mielellään olisimme pitäneet Kaivokselan kämpän. Ja syksyllä on taas asunnonmetsästys edessä.

Tämän vuoden puolella olen jatkanut käytännön asioiden järkkäämistä. Rokotusten ottaminen kesti, koska Vantaalla terveyskeskuksissa sikainfluenssan takia ollut matkailijan rokotusvastaanottoa. Onneksi ne alkoivat taas 2010, ja nyt on piikitetty jäykkäkouristus, joka oli mennyt juuri vanhaksi, keltakuume sekä A- ja B-hepatiitista ensimmäinen piikki. Toinen pitäisi ottaa ensi viikon aikana ja kolmas puolen vuoden aikana.

Asunnon (tai siis huoneen) sain hommattua koulun opiskelija-asuntolasta La Casa de Don Ignaciosta. Parit ensimmäiset kuukaudet on nyt maksettu. Kuvien perusteella paikka näyttää ihan kivalta, mutta sen näkee sitten. Tiedossa pitäisi olla yhden hengen huone jaetulla wc:llä.

Kommunikaatio sähköpostitse koulun sekä asuntolan kanssa ei aina ole niin helppoa. Kovin ystävällisiä ovat aina olleet ja toisinaan vastanneetkin nopeasti, mutta toisinaan taas on mennyt pitkiäkin aikoja ilman vastausta. Sitä on pitänyt vaan olla kärsivällinen ja lähettää aina vaan uutta sähköpostia perään. Viisumikin on vielä hieman vaiheessa, mutta siitä enemmän myöhemmin. Toivotaan parasta.

Tällä hetkellä lähtöön on 10 päivää. Tässä oli hieman taustatietoa sekä infoa käytännön järjestelyistä. Palaan asiaan vielä ennen lähtöä, nyt jään odottamaan alkaako se paniikki pian iskeä. Vielä ei ole näkynyt. Sitä tuskin vielä käsittää että se on niin lähellä. Asiasta on puhunut jo niin pitkään, kertonut saman tarinan monille ja monille, se tulee jo automaattisesti. Päätin kirjoittaa blogia oman itseni ja mahdollisesti  myös muiden iloksi. Helpompi sitten katsoa jälkeenpäin miten asiat on edennyt, sekä kertoa kuulumisia muille. Sekä vaan siksi, että kirjoitteleminen on hauskaa.

P.s. Jos huomasit ettei oikeastaan kiinnostakaan, voit silti ruokkia kalojani.