Karjalanpiirakoita ja särkyneitä sydämiä

Viime perjantaina vietimme hollantilaispoika Rutgerin synttäreitä. Yhdistimme siihen samaan kokkailut. Vieraiden piti kokata jotain perinteistä omasta kotimaastaan. Päädyimme lopulta karjalanpiirakoihin, vaikka kukaan meistä kolmesta ei ollut tehnyt niitä mahdollisen 7.luokan köksäntuntien jälkeen. Keitin puuron, siinä ei ollut ongelmaa. Taikinan suhteen piti vähän soveltaa, kun kaupasta ei löytynyt ruisjauhoja, tai mitään vitivalkoista tummempaa. Vaaleitahan niistä sitten tuli. Emilia oli päävastuussa itse piirakoiden väsäämisestä. Viinipullo sai toimia kaulimena. Ja ihan söpöjähän niistä tuli! Ensimmäinen satsi uuniin ja maistettiin. Hmm, ei maistu miltään. :D Taikina olisi kaivannut vähän enemmän suolaa. Mutta uitimme kaikki piirakat voissa paiston jälkeen. Ja Filip teki meille munavoin, joka pelasti kaiken. Sen jälkeen piirakat maistuivatkin Suomelta! Ja kyllä kelpasi muillekin, jes!

Kaikki oli aivan mahtavan makuista. En hirveesti kuvia muistanut ottaa, kun olin niin nälkäinen ja innoissani kaikesta. Success! Muutenkin kivat bileet. Porukkaa hyvän verran, koristeltiin kattoterassi, tehtiin tanssilattia ja kaikkea. Mitä sitä baarilla tekee, kun on seuraa, musiikkia ja juotavaa kämpilläkin.

Niin ja tietenkin toisetkin suomalaiset erikoisuutemme: Fisherman's Friends + vodka ja Turkin pippureita + Vodkaa. Pulloon muhimaan. Vihdoin valmista, pakastimeen kylmenemään. Sitten joku avasi suht täyden pakastimen, ja poks! Pullo tippui lattialle ja särkyi. Äkkiä tarkistamaan mitä oli hajonnut ja meidän salmarihan se oli. Melkein meinasi päästä itku kun olin niin odottanut sitä. Sain yhden turkin pippurin syödä ennen valmistusta ja sekin oli jo taivas! (Omat varastot siis loppuneet kauan sitten, vink vink! Saa lähettää!) No, Fisu onneksi jäi henkiin, ja sitä tarjottiin myös. Ja kyllähän sekin maistui niin meille kuin ulkomaan elävillekin. Onneksi Filipillä on vielä yksi pussi turkkareita. Odotamme vappuun ja sitten räjäytämme ihmisten tajunnan herkkujuomalla. ;)

                                      RIP my love.

Eilen kävimme Placebon keikalla, oli hauskaa. Ja ilman Iinan kämmäilyjä kuka ties meillä olisi saattanut olla mahdollisuus päästä myös backstagelle bändin kanssa. ..mutta ei kuitenkaan. Ranskalaispoika tosin onnistui jo vahingossa maanantaina törmäämään osaan bändin jäsenistä. Ihmetteli suurta ihmislaumaa, yritti päästä läpi ja kysyi sitten että mitä kaikki pörrää täällä. "Meitä vissiin tulivat katsomaan, ollaan Placebosta". Haaa! Vain Joseph onnistuu tällaisessa. Totesi vaan että "selvä, olen tulossa huomenna teidän keikalle, joten nähdään".

Mitäs muuta tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen. No, vajaa pari viikkoa sitten sain melko pahan allergisen reaktion yhdestä lääkkeestä ja siitä tuli pikainen sairaalakäynti. Kroppa vaan reagoi, kädet ja huulet turposi hullun kokoiseksi (uusi lempinimeni botoxbitch), ja koko kroppaan tuli suuria patteja. Mutta kunhan sain piikin (jotain punaista) ja kaksi adrenaliinipiikkiä, niin kaikki lähti pois suht nopeasti. Mitään muita oireita ei ollut, ja ihan hyvä olo heti lääkkeiden jälkeen, joten säikähdyksellä selvittiin.

Huomenna suuntana Iquitos, mikä on tuolla sademetsässä Amazonjoen varrella. Neljän päivän reissu yhden kurssin kanssa. Kertoilen siitä enemmän reissun jälkeen. Kivaa päästä taas pois Limasta.

Viikonloppuja!

Hyvä ruoka, parempi mieli

Täytyy sitä kai syödäkin..


Tänään asuntomme ranskalaiskaksikko Joseph ja Guillaume kutsui talon (=kattoterassin) täyteen väkeä ja paistoivat meille monta tuntia ranskalaisia crepsejä, tosin ihan suomalaisia lettujakin muistuttivat. Täytevaihtoehtoja löytyi; oli kananmunaa, kinkkua, juustoa, suklaata, banaania, hilloa ja muuta. Oli kyllä herkkuja! Ja pisteet pojille, että jaksoivat viettää illan keittiössä. No, saivat hekin lopulta levähtää ja istua ihmisten kanssa.
Täällä on kyllä paljon ranskalaisia vaihdossa (ja osa varmaan muissa kouluissa tai muuten vaan..). They're everywhere!

Pitkästä aikaa oli taas melko paljon porukkaa täällä. Suht rauhallisissa merkeissä kuitenkin. Itse nautin pitkän koulupäivän & kouluhommien jälkeen vähän punaviiniä ja rentouduin. Parin viikon päästä vietetään hollantilaisvahvistuksen Rutgerin (a.k.a. front yard) synttäreitä. Yritetään saada hommia ruksattua listalta, joten voi olla että tulee eri kansalaisuuksien ruokia, juomapelejä, naamiaiset, ja mitä vielä saataisiin samaan iltaan tungettua.  Viinakset täytyy laittaa muhimaan, mutta jotain muutakin pitäisi saada pöytään. Jotain ollaan jo Filipin kanssa mietitty, mutta jossain tulee raaka-ainevaikeuksia.

Käytiin lounaalla maanantaina kulman takana olevassa argentiinalaisessa ravintolassa ja oli kyllä sellasta herkkua. Tilattiin neljän henkilön ateria, johon kuului ranskalaisten ja salaatin lisäksi paljon (=paljon) lihaa. Jokaiselle varras de anticucho de corazón eli naudan sydäntä, pihvi porsasta, chorizo-makkara sekä paras pihvi, jonka olen aikoihin syönyt. Kaikki täydellisesti valmistettuina. Lihat tarjoiltiin metalliastiasta, jonka alla oli hiiliä, jotta lihat pysyisivät lämpimänä. Kyllä voitti riisin ja kanan, mitä täällä on mussutettu monissa perus lounaspaikoissa. Hintaa oli yhteensä 110 solea, eli alle 30 euroa neljältä henkilöltä! Harmi kun ei ollut kameraa mukana, siinä oli kyllä näköä ja lihaa kerrakseen.

Argentiinalaisravintolan lisäksi paras ruokakokemus oli jo aiemmin mainitsemani Cevichería Segundo Muelle, jossa jaoimme alkupalaksi kolmesta merenelävästä tehdyn cevichen, sekä pääruoaksi muita merenherkkuja. Itse otin annoksen, joka menussa mainittiin ravintolan erikoisuudeksi. Herkullista kalaa mausteisessa kastikkeessa, nam.

Ceviche on sitruunassa marinoitua ja kypsennettyä merenelävää (useimmiten kalaa), maustettuna suolalla, pippurilla ja chilillä. Tarjoillaan (puna)sipulin, maissin ja usein bataatin kanssa. Näin siis ainakin Perussa, josta ruoka on ilmeisesti kotoisin. Wikipedia kertoo alkuperäkiistasta Ecuadorin kanssa. Vaikka usein en olekaan "ei-kypsennetyn" kalan ystävä, tämä kyllä maistuu!

kuva

Kuvassa esiintyy myös (jos en aivan väärin muista sanaa!) cancha, joka on siis paahdettuja maissinjyviä. Näitä tarjoillaan usein baareissa, omaan makuun hieman liian kuivia, mutta tarkoitus onkin kai saada ihmiset janoisiksi.

Maissia löytyy muualtakin. Chicha Morada on kuvan aineksista tehty juoma, mitä saa melko monesta paikasta, pääaineena tumma maissi, ja mausteista eniten pistää silmään - tai kieleen - kaneli. Vaaleaakin löytyy, mutta jotenkin tämä kiinnittänyt enemmän huomioni. Ei tosin lempijuomani. Juon mieluummin vaikka Inca Colaa, joka on ällömällön keltainen hyvin makea limu. Se jakaa vähän mielipiteitä. Itse en tosin ole fanaattinen sen suhteen, mutta jollain oudolla tavalla pidän siitä. Maistuu vähän hedelmäpurkalta.

Perinteinen perulainen viina on Pisco. Se on rypäleistä tislattua vahvaa alkoholia. Siitäkin tietysti löytyy monia versioita, sekä monia drinkkejä. Niistä tunnetuin / suosituin on Pisco Sour. Siihen tulee Piscoa, sitruunan tai limen mehua, munanvalkuaista ja sokeria? Näin kun yhdessä bileissä tehtiin näitä. En tosin ole varma tosta sokerista, jotain litkua sen sijaan sinne heittivät, kenties jonkinlaista siirappia. Valkuainen saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta siltä ei maistu. Tästä pidän myös!



Kunhan ehdin, niin kirjoitan pääsiäisen reissusta La Mercediin kuvien kera. Loma teki hyvää, nyt taas arjen parissa ja vino pino kouluhommia odottaa.

Loppuun vielä kysymys: Olisiko ideoita mitä ruokia/naposteltavia/jotain voitaisiin tehdä edustamaan Suomea? Mitään karjalanpiirakoita tuskin jaksetaan nyplätä, mutta jotain olisi kiva tehdä.

Ps. Voi huoh taas noiden kuvien kanssa. Aina menee erilailla kuin esikatselussa.

Kuvia, kuvia

Heipä hei! (hyvää iltaa..)

Täällä taas pari päivää mennyt aika rauhallisissa meiningeissä. Porukkaa ei ole kämpillä vielä hirveesti, paitsi jotain outoja pariskuntia! Menkää muualle hempeilemään! Ja muutenkin jotenkin epäsosiaalisia. Mutta lisää pitäisi olla vielä tulossa. Toivottavasti, sillä nää on rehellisesti melko kuivaa porukkaa..

Paloin myös paljon kuviteltua pahemmin, joten en ole ulkonakaan koko päiviä viittinyt viettää. Eli lähinnä lähiseutuihin tutustunut, ja koulun alkua odotellut. Sieltä saa sitten seuraa. Tosin kyllä sitä tuolta puistoista ja kaduiltakin tuntuu saavan, mutta ehkä sitä ei joka Josén mukaan pidä lähteä. ;)

Ensin muutama kuva kämpiltä (tai tuolta katolta ilmeisesti vaan). Tosiaan ihan hyvin varustettu keittiö, tv-huoneessa löytyy hyvän kanavavalikoiman lisäksi myös dvd:itä (myös karaoke, jaiks!). Kuva katolta, näkyy viereinen puisto. Muuten aika lailla onkin pelkkää taloa ja tietä ympärillä.

 

Sitten tuolta rannasta. Siellä (ja muuallakin puistoissa) on tollasia kummallisia lehmiä taideteoksina. Jotkut ihan tyylikkäitä, toiset taas maalattu esim. Elvikseksi. En oo vielä saanut selvää tarkemmin niiden merkityksestä. Majakkakin löytyi äidille. Rannasta löytyy myös Parque del Amor, jossa on hienoja mosaiikkirakennelmia ja -penkkejä, joissa on erilaisia mietelauseita elämästä ja rakkaudesta. Keskellä kaikkea tuollainen muhinoiva pariskunta -patsas.
Itse rantaan on tollanen suuri pudotus, joten sinne pääseminen - ja varsinkin takaisin tulo - onkin jo oma urheilusuorituksensa. Jyrkkää mäkeä sekä paljonpaljon portaita. Minkäänlaista hiekkarantaa ei ainakaa ihan tässä ole, sellaista pientä pyöreää kiveä on ranta. Mutta jonkin verran (ainakin viikkokeskipäiväksi) siellä oli surffaajia sekö myös auringonpalvojia.

 

  

  

  

  

  

Es dificil hacer el amor, pero se aprende.

 

Ja loppuun vielä pari web-kamerakuvaa kuinka kauniisti poltinkaan itseni ensimmäisenä päivänä. Ei, ei todellakaan rusketusta, pelkkää tuskaista punaista palanutta ihoa. Nenään on näyttänyt jo muodostuneen jotain kaunista arpikudosta ja jotain nesteitäkin sieltä tuli. Hups hups! Tuo viiva rintakehällä on laukun olkahihnasta. Kaduilla huutelutkin muuttui toisenlaisiksi kun alkoi tulla kommenttia punaisuudesta :D

No mutta, eipä muuta tällä kertaa, katsotaan jos huomenna uskaltautuisin tuonne itse Liman keskustaan. Tosin sinne pitää ottaa jonkinlainen bussi, jotka ovatkin hyvin epämääräisiä! Mutta niistä toiste lisää..

(P.s. Nyt meni ttukele niin hermot noiden kuvien kanssa, joten saavat olla noin, olkoon pitkä postaus, mutta kun eivät suostu tottelemaan..
P.p.s. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.)

Perilla!

Nyt tuskin tulee mitaan fiksua teksia, mutta kunhan paallimmaiset ensimmaiset ajatukset saan kirjotettua.

Eilen oli pitka paiva. Neljalta aamuyolla ihanaiset Sari ja Hokki tuli hakemaan kentalle. Vahan oli vasymys pinnassa ja muutenkin pihalla, niin melko iisiti meni matka. Kentalla sit aattelin etta ei tasta mitaan tuu, kun jo turvatarkastuksessa huomasin, etta oot matkalla kotoota onnistunut havittamaan mun laukkuni avaimen. :D Hups.
Ensin oli matka Hgista Amsterdamiin, ja siella se itku sitten iski. Nyt ei oo paluuta. Onneks istuin yksin, sai vollottaa rauhassa. Koneen vaihto meni myos ok, sitten alkoi reilun 13 tunnin matka Limaan. Huoh, miten pitka! Tein kaikkea mahdollista; nukuin, katoin leffoja, sarjoja, keikkoja, kuuntelin musiikkia, opettelin kreikkaa (wtf? ;) ), luin jne. Eika silti tuntunut aika menevan eteenpain. Paasin maahan turistiviisumilla, ei niita edes kiinnostanut mun paluupaivat tai keltakuumetodistukset sun muut. Taytyy sitten jossain vaiheessa menna uusimaan se koulun avustuksella / vaihtaa se opiskelijaviisumiksi.

Limassa reippaana tyttona menin heti hommaamaan tiskilta taksin, ja olin jo menossa autolle, kunnes huomasin Iina Jussila -kyltin. Hey, that´s me! Ei ollut mitaan tietoa oliko joku tulossa vastaan, koska siita oli mainittu kerran sivulauseessa, etta ehka joku tms, eika sen jalkeen vastattu mitaan. Ja kun lentoaikataulukin muuttui ym. Mutta oli mukava seta, mita nyt ma olin pikkasen jaassa ja pienessa jannityksessa siina vaiheessa. Kovasti kyseli suomesta ja parhaani mukaan jotain yritin vastailla. Epamaaraista Suomi-kuvaa eteenpain.

Kamppa oli kiva! Alhalla on aina vartija (ei huolta aiti!). Mun huoneessa ei pahemmin valittamista, sanky, iso poyta ja 4 kaappia. Ikkuna on jollekin tielle, eli liikennetta kuuluu, mutta sita ei voi tallasessa kaupungissa valttaa. Sitten samassa kerroksessa viela vessat, suihkut ja joku oleskelutila. Seuraavassa on pyykayshuone ja kahden tietokoneen huone. Ylin kerros on kattoterassi (I like it!) ja sielta loytyy myos yks suihku, keittio ja tv-huone, jotka on periaatteessa myos siella terassilla, joku katto vaan loytyy, hamaraa. Kierroksen aikana nain vaan jonkun jatkan (parasta taa skandien puuttuminen, varsinkin ton nahda-verbin kohdalla), ja sitakaan en myohemmin, joten en tieda muista asukkaista viela mitaan. Tanaan ja muutenkin talla vkolla niita pitais kuulemma tulla lisaa.

Olin sitten sen verran poikki, etta se oli suihku ja nukkumaan. Tanaan sitten lahdin kaupungille kiertelemaan, vaikka mulla ja vartijalla olikin vahan kommunkaatio-ongelmia. Se vaan tarkotti, etta keskustan loytaminen vei hieman kauemmin. :D Mutta lopulta sekin loytyi; Mirafloresin keskusta siis. Se on tama kaupunginosa missa asun. Jo pelkastaan tama tuntuu isolta! Loysin suht lahelta supermarketin Todo Cuesta Menos (suom. kaikki maksaa vahemman) (toim. huom. Ensimmäisen päivän innostuksessa paikan nimi tullut väärin. Plaza Vea se on. Todo Cuesta Menos on pelkkä slogan.) , josta saa ruuasta telkkareihin kaikkea. Hyva tietaa.

Sitten oon vaan kappailly ympariinsa, kartankin sain kun loysin jonkun turisti-pisteen. Kavin myos rannalla kattelemassa. Taalla on muuten lammin! Veikkaan reilua 30, mutta ei tunnu niin pahalta, koska kay viilentava tuuli. Siita sitten seurasikin se, etta huomasin asken polttaneeni itseni. Hyvin punottaa ja alkaa sattua. Nena punainen kuin petterilla. En vaan muistanut aamulla rasvaa, ja tyhmyydestahan karsii!

Espanjan kanssa ollu pikkasen (lue: paljon!) vaikeuksia. Kuski joka mut haki sano etta hyvinhan sa ymmarrat ja puhut. Sitten kampilla taas aija sano etta ei tasta tuu mitaan kun et puhu espanjaa. Ja se "tasta" oli vaan kampan esittely. Hahahaa... Oi voi, piiiiikku hiljaa.

Siina nyt vaan pikasen. Nyt taytyis ettia jotain ruokaa, rasvaa ja hommata liittyma (mitakohan siitakin tulee!), ja sitten ehka takaisin kampille. Oliskohan tullut jotain ihmisia jo, jannaa.