Viime viikkoja, taidetta ja ruokaa

Ei nyt menneenä, vaan sitä edellisenä viikonloppuna kävimme Conversen Art Is For All -tapahtumassa Barrancossa (yksin Liman kaupunginosista). Oli ihan kiva tapahtuma, menimme ensin 6 hengen voimin, ja myöhemmin osa lähti ja uusia tuttuja tuli. Siellä pääsi jokainen päästämään sisäisen taiteilijansa vapaaksi, varsinkin jos tuli ajoissa. Saimme t-paidat, kassit pinsseineen ja tarroinee. T-paitoihin saimme valita kuudesta kuvasta ja painattaa sen siihen. Itse olen nyt c-kasetin kuvalla koristetun paidan omistaja. Seinille oli laitettu erilaisia juttuja, jonne sai piirtää / värittää / maalata / tehdä taidetta tarroilla ym. Myös kenkälaatikko-kameran tekeminen oli mahdollista.

Rutger näyttää taitonsa Super Soakerin avulla.

Esillä oli myös "oikeiden" taiteilijoiden töitä, tai oikeastaan he tekivät niitä päivän aikana. Maalasivat tauluja, tekivät hiilityötä seinälle jne. Kellariin oli myös rakennettu erilaisia teoksia, joissa pystyi leikkimään valon ja varjon avulla. Suurimman huomion sai luultavasti kuitenkin graffititeokset, joita he tekivät pitkin päivää. Menimme tapahtumaan melko aikaisin, kävimme välillä syömässä ja tulimme uudestaan, joten ehdimme nähdä kuinka teokset etenee. Upeita lopputuloksia muodostui jostain, mikä aluksi näytti vain läjältä värejä.

Rutger, minä ja Brandon + keskeneräinen teos.

Yksi lemppareistani; superkissa Converset jalassa!

Vähän heikko kuva valitettavasti salaman kanssa. En jaksanut jäädä säätämään, kun edessä juoksi koko ajan ihmisiä. Päivällä sisältä löytyi dj, ja illalla luvassa oli tietääkseni kaksi bändiäkin. Myynnissä oli koko päivän ruokaa ja olutta kohtuuhintaan. Varsin piristävä ja rento tapahtuma! Mitä nyt illemmalla oli hieman täyttä.

Viime perjantaina sivistimme itseämme hieman lisää taiteen parissa. Menin kahden kaverin kanssa Liman taidemuseoon katsomaan Mario Testinon valokuvanäyttelyä. Mario Testino on perulainen muotivalokuvaaja, joka on valokuvannut monia kuuluisuuksia Prinsessa Dianasta Madonnaan ja muihin suuriin nimiin. Pidän yleensä ehkä hieman toisenlaisista valokuvista, mutta upeita otoksiahan ne oli, muutama helmikin löytyi. Museosta löytyi myös pieni näyttely vanhaa keramiikkaa, sekä vanhoja taideteoksia. Niistä suurin osa kuitenkin löytyy muista Liman ja Perun museoista (jotka vielä ovat valloittamatta).

Vietimme päivää myös hieman puistossa hengaillen, kojuilta koruja, pähkinöitä ja salamia ostellen ja uusia Piscon makuja maistellen. Kävimme puistossa myös järkyttävässä 3D-koneessa, -laatikossa, en edes tiedä miksi sitä kutsua! Maksoi neljä solea (euron verran), joten ajankuluksi päätimme kokeilla. Istuimme sisään, 3D-lasit päähän ja kone heilui sen mukaan mitä näimme; mm. dinosauruksia, vuoristorataa. Oli melko kamalaa ja ankeeta. Epäilimme, että kone on varmasti joku 80-luvun jäänne ja kuuluisi museoon. Ei tuollaisia vaan voida enää valmistaa!

Perjantaina oli vain tunti koulua (eli pidin vapaapäivän), joten hyvät yöunet ja jostain kummasta ilmestynyt aurinko pisti hymyilemään, joten olihan se omakuvan paikka.

Illalla päätimme myös etsiä uuden ravintolan, joka oli osa meidän uutta suunnitelmaa "joka perjantai ulos syömään johonkin uuteen paikkaan". Sanoimme taksikuskille San Isidroon (taas yksi kaupunginosa) jonnekin kadulle, jossa on ravintoloita. Ja sinnehän päästiin. Kurkimme muutamaan sisälle ja päädyimme varsin mukavan näköiseen italialaiseen. Erinäisistä syistä olin syönyt hetkeä ennen lähtöä, joten en saanut tungettua kurkusta niin paljon alas. Herkullista joka tapauksessa; pitsaa, bruchettaa, viiniä, olutta. Illan missioksi otimme vielä löytää Mojito-baarin, jonka näimme taksimatkan aikana. Se ei ollutkaan niin helppoa. Taksikuskit ei tienneet, ja jopa yhden hotellin ovimies sanoi, että San Isidrossa ei ole baareja ollenkaan. Jahas. (Kysyimme tätä rennosti sen jälkeen kun olimme käyneet kurkkimassa maisemia siistin hotellin kymmenennestä kerroksesta baaria etsiessä. Ikään kuin "Mehän olemme hotellin asiakkaita".) Lopulta löytyi fiksu taksikuski ja hyppäsimme kyytiin, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu, sillä olimme ilmeisesti kävelleet aivan väärään suuntaan, emmekä olleet lähelläkään.

Kuva on järkyttävä, mutta kuvitelkaa valkoisten naamojen tilalle suuret hymyt. Loppuen lopuksi kävi niin, että mojitot eivät edes olleet parhaat juomamme mojitot, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä.

Olipa tarkoitus tehdä kirjoitella vielä lista erilaisista yleisistä huomioista ja asioista täällä Limassa/Perussa, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Nyt yrityskäyttäytymisen pariin!

Elossa

Pikapäivitystä tähän väliin.
Iquitos-reissu meni hyvin, pistän siitä kunnon postauksen kunhan revin jostain aikaa/energiaa. Viime viikolla oli paljon palautuksia + muutama koe, ja tällä viikolla on puolivälikokeet (mid-terms, parciales..). Niihin tenttaaminen vie kaiken ajan. Tai jos ei kaikkea, niin lukemisen teeskentely vie vähintään yhtä paljon. Huomenna illalla kaksi koetta peräkkäin, ja torstaina aamupäivästä yksi, joten periaatteessa olisi pitänyt lukea tässä kolmeen tenttiin samaan aikaan. Vähän se tuottaa oppimisvaikeuksia ja ajankäytön hallinnan ongelmia.
No eipä auta valittaminen, kiukulla (ja toivottavasti kunnialla, tai edes hyväksytyllä arvosanalla) läpi.

Vappu oli ja meni nopeasti. Suunnitelmia oli, mutta ei sitten perjantaina ollutkaan aikaa, joten suurin osa jäi toteuttamatta. Saimme kuitenkin tehtyä salmari vol. 2. Tällä kertaa onnistui, ja vain MELKEIN meni rikki. Kiitos Brandon.

Täällä oli muuten viikko (pari?) sitten maanjäristys yöllä. 4,6 richteriä, jos ei aivan väärin muista. Minä tietenkin hyvien unenlahjojeni ansiosta nukuin kaiken ohi. Osa oli kyllä herännyt ja ihmetellyt. Ei siitä käsittääkseni kai mitään vaurioita aiheutunut.

Talvi on alkanut lähestymään. Ei enää pärjääkään hellemekolla koko päivää. Varsinkin aamuisin ja iltaisin on viileää (en uskalla sanoa kylmä), ja joskus päivätkin ovat täysin pilviset. Farkut ja pitkähihaiset on kaivettu esiin, vielä kuukausi sitten ne tuottivan tuskanhikeä. Se on mukava lukea sitten muiden kuulumisia kuinka kaunis kevät on tullut ja ilmat lämpenee. Ei täällä ei. Ja nyt olen onnistunut jonkun nuhankin hommaamaan, en millään pystyisi sairastamaan tällä viikolla. Toivotaan parasta.

Ei muuta tällä kertaa, takaisin kirjojen (tai no oikeastaan power point -esitysten) pariin. Tällä hetkellä aiheena menossa vallan ja päätöksenteon hajauttaminen, kurssina Kansainvälinen Yhteistyö, mutta espanjaksi. Aijai, ei ole helppoa.

Ps. a) Kuka keksisi hyvänmakuisen kahvin?
b) Missä mun kofutabut kun niitä tarvitaan?
c) Miksi energiajuomat ovat niin kalliita, jopa täällä? (Ja missä halpa ja paras Mixxed up?!)

Pps. Ei, en todella ole niin hirmuopiskelija mitä ehkä kuvan saa. Olen vaan HYVIN addiktoitunut nukkumiseen. Aamut ei ole mua varten, ruuan jälkeen tarttis päikkärit ja illalla tekis mieli vaan kattoa leffoja/sarjoja löhöten. Jos en saa toteutettua itseäni näiden kautta: täytyy turvautua yllämainittuihin keinoihin, että saisi opiskeltua edes jonkun verran.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Täytyy sitä kai syödäkin..


Tänään asuntomme ranskalaiskaksikko Joseph ja Guillaume kutsui talon (=kattoterassin) täyteen väkeä ja paistoivat meille monta tuntia ranskalaisia crepsejä, tosin ihan suomalaisia lettujakin muistuttivat. Täytevaihtoehtoja löytyi; oli kananmunaa, kinkkua, juustoa, suklaata, banaania, hilloa ja muuta. Oli kyllä herkkuja! Ja pisteet pojille, että jaksoivat viettää illan keittiössä. No, saivat hekin lopulta levähtää ja istua ihmisten kanssa.
Täällä on kyllä paljon ranskalaisia vaihdossa (ja osa varmaan muissa kouluissa tai muuten vaan..). They're everywhere!

Pitkästä aikaa oli taas melko paljon porukkaa täällä. Suht rauhallisissa merkeissä kuitenkin. Itse nautin pitkän koulupäivän & kouluhommien jälkeen vähän punaviiniä ja rentouduin. Parin viikon päästä vietetään hollantilaisvahvistuksen Rutgerin (a.k.a. front yard) synttäreitä. Yritetään saada hommia ruksattua listalta, joten voi olla että tulee eri kansalaisuuksien ruokia, juomapelejä, naamiaiset, ja mitä vielä saataisiin samaan iltaan tungettua.  Viinakset täytyy laittaa muhimaan, mutta jotain muutakin pitäisi saada pöytään. Jotain ollaan jo Filipin kanssa mietitty, mutta jossain tulee raaka-ainevaikeuksia.

Käytiin lounaalla maanantaina kulman takana olevassa argentiinalaisessa ravintolassa ja oli kyllä sellasta herkkua. Tilattiin neljän henkilön ateria, johon kuului ranskalaisten ja salaatin lisäksi paljon (=paljon) lihaa. Jokaiselle varras de anticucho de corazón eli naudan sydäntä, pihvi porsasta, chorizo-makkara sekä paras pihvi, jonka olen aikoihin syönyt. Kaikki täydellisesti valmistettuina. Lihat tarjoiltiin metalliastiasta, jonka alla oli hiiliä, jotta lihat pysyisivät lämpimänä. Kyllä voitti riisin ja kanan, mitä täällä on mussutettu monissa perus lounaspaikoissa. Hintaa oli yhteensä 110 solea, eli alle 30 euroa neljältä henkilöltä! Harmi kun ei ollut kameraa mukana, siinä oli kyllä näköä ja lihaa kerrakseen.

Argentiinalaisravintolan lisäksi paras ruokakokemus oli jo aiemmin mainitsemani Cevichería Segundo Muelle, jossa jaoimme alkupalaksi kolmesta merenelävästä tehdyn cevichen, sekä pääruoaksi muita merenherkkuja. Itse otin annoksen, joka menussa mainittiin ravintolan erikoisuudeksi. Herkullista kalaa mausteisessa kastikkeessa, nam.

Ceviche on sitruunassa marinoitua ja kypsennettyä merenelävää (useimmiten kalaa), maustettuna suolalla, pippurilla ja chilillä. Tarjoillaan (puna)sipulin, maissin ja usein bataatin kanssa. Näin siis ainakin Perussa, josta ruoka on ilmeisesti kotoisin. Wikipedia kertoo alkuperäkiistasta Ecuadorin kanssa. Vaikka usein en olekaan "ei-kypsennetyn" kalan ystävä, tämä kyllä maistuu!

kuva

Kuvassa esiintyy myös (jos en aivan väärin muista sanaa!) cancha, joka on siis paahdettuja maissinjyviä. Näitä tarjoillaan usein baareissa, omaan makuun hieman liian kuivia, mutta tarkoitus onkin kai saada ihmiset janoisiksi.

Maissia löytyy muualtakin. Chicha Morada on kuvan aineksista tehty juoma, mitä saa melko monesta paikasta, pääaineena tumma maissi, ja mausteista eniten pistää silmään - tai kieleen - kaneli. Vaaleaakin löytyy, mutta jotenkin tämä kiinnittänyt enemmän huomioni. Ei tosin lempijuomani. Juon mieluummin vaikka Inca Colaa, joka on ällömällön keltainen hyvin makea limu. Se jakaa vähän mielipiteitä. Itse en tosin ole fanaattinen sen suhteen, mutta jollain oudolla tavalla pidän siitä. Maistuu vähän hedelmäpurkalta.

Perinteinen perulainen viina on Pisco. Se on rypäleistä tislattua vahvaa alkoholia. Siitäkin tietysti löytyy monia versioita, sekä monia drinkkejä. Niistä tunnetuin / suosituin on Pisco Sour. Siihen tulee Piscoa, sitruunan tai limen mehua, munanvalkuaista ja sokeria? Näin kun yhdessä bileissä tehtiin näitä. En tosin ole varma tosta sokerista, jotain litkua sen sijaan sinne heittivät, kenties jonkinlaista siirappia. Valkuainen saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta siltä ei maistu. Tästä pidän myös!



Kunhan ehdin, niin kirjoitan pääsiäisen reissusta La Mercediin kuvien kera. Loma teki hyvää, nyt taas arjen parissa ja vino pino kouluhommia odottaa.

Loppuun vielä kysymys: Olisiko ideoita mitä ruokia/naposteltavia/jotain voitaisiin tehdä edustamaan Suomea? Mitään karjalanpiirakoita tuskin jaksetaan nyplätä, mutta jotain olisi kiva tehdä.

Ps. Voi huoh taas noiden kuvien kanssa. Aina menee erilailla kuin esikatselussa.

Takseja ja viikonloppua

Koululla odottelen kahta kaveria jotka paasee tunnin paasta. Jaetaan sitten taksi kotiin. Tahan aikaan (1900) ei huvita/jaksa lahtea busseilemaan, ruuhkakin kun on melko paha nyt. Taksit on Suomeen verrattuina hyvin halpoja, varsinkin nain jaettuna kolmen henkilon kesken. Yleensa taksi koululle maksaa 10 solea, kahdeksallakin saa toisinaan. Euroissa se on noin 2,5€. En tieda tarkkaan kilometreissa kuinka pitka matka on, mutta hiljaiseen aikaan se kestaa alle vartin, ruuhka-aikaan jopa reilu 45min. Joten nailla hinnoilla takseja tulee kaytettya melko paljon. Kylla sita viela toisinaan jaksaa bussiinkin hypata, mutta yleensa ne ajat kun joutuisin menemaan yksin on myohaan illalla, joten silloin vasyttaa ja taksi on helppo vaihtoehto, vaikkakin yksin paljon kalliimpi kuin bussi. Bussi koululle maksaa 1,5 solea. Takseja on tosiaan paljon. On hyva tietaa kuinka paljon kannattaa maksaa mistakin matkasta, silla jos ehdotettu tai tingitty hinta ei miellyta, seuraavaa taksimatoa koukkuun vaan. Jos ei ole mitaan tietoa kuinka paljon kannattaisi maksaa, silloin luultavasti maksaa ihan liikaa.

Paasiainen on lasna (mutta suklaamunat EI tullut kauppoihin HELMIKUUSSA!), meilla on Semana Santa vapaa taman viikon torstai ja perjantai, valitettavasti ei sen enempaa. Tarkoituksena on lahtea reissuun, mun osalta maaranpaa on viela kahden vaiheilla: La Merced tai Ayacucho. Riippuu vahan viela muista henkiloista, mutta selviaa huomenna. Ja lahtokin varmaan huomenillalla. :D Eikohan joka tapauksessa ihan kiva reissu edessa. Siita lisaa myohemmin.

Mitas tehtiin viime viikonloppuna?
Vietettiin Alician kanssa taas vahan tyttoperjantaita, mentiin kaksin rannalle Barrancoon, mika on tassa melko lahella. Karvennettiin oikein kunnolla, olin ensimmaista kertaa bikineissa, joten onnistuin tietenkin polttamaan vatsani, reiteni ja kainaloni (!). Ei se mitaan.. Illalla mentiin jonkun sveitsilaisen (Unna! Kerroin tietenkin susta!) Perussa asuvan luo bileisiin melko hienoon kamppaan. Hissi meni suoraan kamppaan sisaan ja parvekkeen nakoalat oli merelle. Ei hassumpaa. Osa jatkoi viela baariin ja aamuun asti, mutta lahdin kalifornialaisjannun Brandonin kanssa kotiin, etta saadaan younet lauantaita varten.

Lauantain suunnitelma oli siis paragliding, woo! Tama oli siis suunnitelma. Meita oli yhdeksan henkilon porukka, ja pari tyyppia oli sopinut yhden ohjaajan kanssa hinnat ja etta tavataan 10 am tietyssa paikassa. No, mehan oltiin ajallamme (ei viela osata niin hyvin tata sinnepain-aikakasitysta). Sitten ohjaaja kuitenkin sanoi etta mita te taalla nyt jo teette?! Ei tahan aikaan mitaan tuulta viela ole. Sita oltiin vahan ihmeteltykin, kun muutkin kummastelivat aikaista ajankohtaa. Siita alkoi odottelu. Noin tunnin valein tuli uusi arvio "ehka tunnin paasta". No, vahan harmitti etta tultiin turhan takia niin aikasin, mutta oli silti hauskaa! Oli tosi natti alue, ei autoja, ei liikennetta, ei paljoo ihmisia. Vain nattia puistoa ja merinakoalaa. Ihanaa. Aluksi haettiin piknikevaat, sitten juostiin sprinklereissa, juotiin pussikaljaa, kuunneltiin musiikkia ja poltettiin itsemme auringossa. Kukaan ei ajatellut etta ollaan siella koko paivaa, niin ei tajuttu ottaa aurinkorasvaa mukaan. Pari kartsas oikein kunnolla, vaikka yritettiin olla puun alla varjossa. Pitkin paivaa meidan ohjaaja ja pari muutakin lentajaa oli yrittanyt saada varjojaan ilmaan, mutta heikoin tuloksin. Noin neljan aikaan tuuli oli vihdoin voimistunut niin, etta ensimmainen paasi lentamaan! Eli tandem-lento, n. 15min 75 solea (vajaa 20€?). Nelja meista (mina en) ehti lentaa kunnes tuuli laantui taas. Arg! Siina vaiheessa luovutettiin ja paatettiin etta tullaan jonain toisena paivana uudestaan.  Ei silti hukkaan heitetty paiva.
Illalla pelattiin vahan pokeria ja katottiin leffaa..

Perjantaina tuli meidan suomipojan tyttoystava kaymaan kymmeneksi paivaksi. Sunnuntaina liityttiin Alician kanssa heidan seuraan ja lahdettiin Punta Hermosan rannalle, joka on noin 45min taksilla etelaan. Oli kiva kuuma paiva, ma tosin yritin muistaa viettaa aikaa myos varjon alla, oli iho viela vahan herkka edellisista paivista. Nena kuoriutuu taas kauniisti. Mutta onpahan nyt melkein koko kropassa vihdoin varia! Takastulomatkalla meidan "taksi" (=joku tyyppi joka otti meidat kyytiin kun yritettiin loytaa tieta takaisin tielle) eksyi ja siita tuli varmaan 40min ylimaarainen lenkki. Muutenkin auto tarisi ja kolisi ja paasti sellasia aania, etta huhhuh. Ruokakaupan sijaan paatimme palkita itsemme menemalla syomaan Chili'siin ja hakemalla Starbucksista isot suklaakeksit.

Kotona jälleen. Siinä oli ensin tekstipläjäys ja sitten kuvapläjäys.