Viime viikkoja, taidetta ja ruokaa

Ei nyt menneenä, vaan sitä edellisenä viikonloppuna kävimme Conversen Art Is For All -tapahtumassa Barrancossa (yksin Liman kaupunginosista). Oli ihan kiva tapahtuma, menimme ensin 6 hengen voimin, ja myöhemmin osa lähti ja uusia tuttuja tuli. Siellä pääsi jokainen päästämään sisäisen taiteilijansa vapaaksi, varsinkin jos tuli ajoissa. Saimme t-paidat, kassit pinsseineen ja tarroinee. T-paitoihin saimme valita kuudesta kuvasta ja painattaa sen siihen. Itse olen nyt c-kasetin kuvalla koristetun paidan omistaja. Seinille oli laitettu erilaisia juttuja, jonne sai piirtää / värittää / maalata / tehdä taidetta tarroilla ym. Myös kenkälaatikko-kameran tekeminen oli mahdollista.

Rutger näyttää taitonsa Super Soakerin avulla.

Esillä oli myös "oikeiden" taiteilijoiden töitä, tai oikeastaan he tekivät niitä päivän aikana. Maalasivat tauluja, tekivät hiilityötä seinälle jne. Kellariin oli myös rakennettu erilaisia teoksia, joissa pystyi leikkimään valon ja varjon avulla. Suurimman huomion sai luultavasti kuitenkin graffititeokset, joita he tekivät pitkin päivää. Menimme tapahtumaan melko aikaisin, kävimme välillä syömässä ja tulimme uudestaan, joten ehdimme nähdä kuinka teokset etenee. Upeita lopputuloksia muodostui jostain, mikä aluksi näytti vain läjältä värejä.

Rutger, minä ja Brandon + keskeneräinen teos.

Yksi lemppareistani; superkissa Converset jalassa!

Vähän heikko kuva valitettavasti salaman kanssa. En jaksanut jäädä säätämään, kun edessä juoksi koko ajan ihmisiä. Päivällä sisältä löytyi dj, ja illalla luvassa oli tietääkseni kaksi bändiäkin. Myynnissä oli koko päivän ruokaa ja olutta kohtuuhintaan. Varsin piristävä ja rento tapahtuma! Mitä nyt illemmalla oli hieman täyttä.

Viime perjantaina sivistimme itseämme hieman lisää taiteen parissa. Menin kahden kaverin kanssa Liman taidemuseoon katsomaan Mario Testinon valokuvanäyttelyä. Mario Testino on perulainen muotivalokuvaaja, joka on valokuvannut monia kuuluisuuksia Prinsessa Dianasta Madonnaan ja muihin suuriin nimiin. Pidän yleensä ehkä hieman toisenlaisista valokuvista, mutta upeita otoksiahan ne oli, muutama helmikin löytyi. Museosta löytyi myös pieni näyttely vanhaa keramiikkaa, sekä vanhoja taideteoksia. Niistä suurin osa kuitenkin löytyy muista Liman ja Perun museoista (jotka vielä ovat valloittamatta).

Vietimme päivää myös hieman puistossa hengaillen, kojuilta koruja, pähkinöitä ja salamia ostellen ja uusia Piscon makuja maistellen. Kävimme puistossa myös järkyttävässä 3D-koneessa, -laatikossa, en edes tiedä miksi sitä kutsua! Maksoi neljä solea (euron verran), joten ajankuluksi päätimme kokeilla. Istuimme sisään, 3D-lasit päähän ja kone heilui sen mukaan mitä näimme; mm. dinosauruksia, vuoristorataa. Oli melko kamalaa ja ankeeta. Epäilimme, että kone on varmasti joku 80-luvun jäänne ja kuuluisi museoon. Ei tuollaisia vaan voida enää valmistaa!

Perjantaina oli vain tunti koulua (eli pidin vapaapäivän), joten hyvät yöunet ja jostain kummasta ilmestynyt aurinko pisti hymyilemään, joten olihan se omakuvan paikka.

Illalla päätimme myös etsiä uuden ravintolan, joka oli osa meidän uutta suunnitelmaa "joka perjantai ulos syömään johonkin uuteen paikkaan". Sanoimme taksikuskille San Isidroon (taas yksi kaupunginosa) jonnekin kadulle, jossa on ravintoloita. Ja sinnehän päästiin. Kurkimme muutamaan sisälle ja päädyimme varsin mukavan näköiseen italialaiseen. Erinäisistä syistä olin syönyt hetkeä ennen lähtöä, joten en saanut tungettua kurkusta niin paljon alas. Herkullista joka tapauksessa; pitsaa, bruchettaa, viiniä, olutta. Illan missioksi otimme vielä löytää Mojito-baarin, jonka näimme taksimatkan aikana. Se ei ollutkaan niin helppoa. Taksikuskit ei tienneet, ja jopa yhden hotellin ovimies sanoi, että San Isidrossa ei ole baareja ollenkaan. Jahas. (Kysyimme tätä rennosti sen jälkeen kun olimme käyneet kurkkimassa maisemia siistin hotellin kymmenennestä kerroksesta baaria etsiessä. Ikään kuin "Mehän olemme hotellin asiakkaita".) Lopulta löytyi fiksu taksikuski ja hyppäsimme kyytiin, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu, sillä olimme ilmeisesti kävelleet aivan väärään suuntaan, emmekä olleet lähelläkään.

Kuva on järkyttävä, mutta kuvitelkaa valkoisten naamojen tilalle suuret hymyt. Loppuen lopuksi kävi niin, että mojitot eivät edes olleet parhaat juomamme mojitot, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä.

Olipa tarkoitus tehdä kirjoitella vielä lista erilaisista yleisistä huomioista ja asioista täällä Limassa/Perussa, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Nyt yrityskäyttäytymisen pariin!

Karjalanpiirakoita ja särkyneitä sydämiä

Viime perjantaina vietimme hollantilaispoika Rutgerin synttäreitä. Yhdistimme siihen samaan kokkailut. Vieraiden piti kokata jotain perinteistä omasta kotimaastaan. Päädyimme lopulta karjalanpiirakoihin, vaikka kukaan meistä kolmesta ei ollut tehnyt niitä mahdollisen 7.luokan köksäntuntien jälkeen. Keitin puuron, siinä ei ollut ongelmaa. Taikinan suhteen piti vähän soveltaa, kun kaupasta ei löytynyt ruisjauhoja, tai mitään vitivalkoista tummempaa. Vaaleitahan niistä sitten tuli. Emilia oli päävastuussa itse piirakoiden väsäämisestä. Viinipullo sai toimia kaulimena. Ja ihan söpöjähän niistä tuli! Ensimmäinen satsi uuniin ja maistettiin. Hmm, ei maistu miltään. :D Taikina olisi kaivannut vähän enemmän suolaa. Mutta uitimme kaikki piirakat voissa paiston jälkeen. Ja Filip teki meille munavoin, joka pelasti kaiken. Sen jälkeen piirakat maistuivatkin Suomelta! Ja kyllä kelpasi muillekin, jes!

Kaikki oli aivan mahtavan makuista. En hirveesti kuvia muistanut ottaa, kun olin niin nälkäinen ja innoissani kaikesta. Success! Muutenkin kivat bileet. Porukkaa hyvän verran, koristeltiin kattoterassi, tehtiin tanssilattia ja kaikkea. Mitä sitä baarilla tekee, kun on seuraa, musiikkia ja juotavaa kämpilläkin.

Niin ja tietenkin toisetkin suomalaiset erikoisuutemme: Fisherman's Friends + vodka ja Turkin pippureita + Vodkaa. Pulloon muhimaan. Vihdoin valmista, pakastimeen kylmenemään. Sitten joku avasi suht täyden pakastimen, ja poks! Pullo tippui lattialle ja särkyi. Äkkiä tarkistamaan mitä oli hajonnut ja meidän salmarihan se oli. Melkein meinasi päästä itku kun olin niin odottanut sitä. Sain yhden turkin pippurin syödä ennen valmistusta ja sekin oli jo taivas! (Omat varastot siis loppuneet kauan sitten, vink vink! Saa lähettää!) No, Fisu onneksi jäi henkiin, ja sitä tarjottiin myös. Ja kyllähän sekin maistui niin meille kuin ulkomaan elävillekin. Onneksi Filipillä on vielä yksi pussi turkkareita. Odotamme vappuun ja sitten räjäytämme ihmisten tajunnan herkkujuomalla. ;)

                                      RIP my love.

Eilen kävimme Placebon keikalla, oli hauskaa. Ja ilman Iinan kämmäilyjä kuka ties meillä olisi saattanut olla mahdollisuus päästä myös backstagelle bändin kanssa. ..mutta ei kuitenkaan. Ranskalaispoika tosin onnistui jo vahingossa maanantaina törmäämään osaan bändin jäsenistä. Ihmetteli suurta ihmislaumaa, yritti päästä läpi ja kysyi sitten että mitä kaikki pörrää täällä. "Meitä vissiin tulivat katsomaan, ollaan Placebosta". Haaa! Vain Joseph onnistuu tällaisessa. Totesi vaan että "selvä, olen tulossa huomenna teidän keikalle, joten nähdään".

Mitäs muuta tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen. No, vajaa pari viikkoa sitten sain melko pahan allergisen reaktion yhdestä lääkkeestä ja siitä tuli pikainen sairaalakäynti. Kroppa vaan reagoi, kädet ja huulet turposi hullun kokoiseksi (uusi lempinimeni botoxbitch), ja koko kroppaan tuli suuria patteja. Mutta kunhan sain piikin (jotain punaista) ja kaksi adrenaliinipiikkiä, niin kaikki lähti pois suht nopeasti. Mitään muita oireita ei ollut, ja ihan hyvä olo heti lääkkeiden jälkeen, joten säikähdyksellä selvittiin.

Huomenna suuntana Iquitos, mikä on tuolla sademetsässä Amazonjoen varrella. Neljän päivän reissu yhden kurssin kanssa. Kertoilen siitä enemmän reissun jälkeen. Kivaa päästä taas pois Limasta.

Viikonloppuja!

Koulua ja viikonloppua

Hola todos!

Istuskelen koululla odotellen seuraavien tuntien alkua. Tallainen monen tunnin rako tuntien valissa. Facebookin piti olla estetty koulun koneilla, mutta nyt se ilmeisesti toimii, mutta blogger.comiin taas ei paasta. Kirjottelen tan nyt ja postaan myohemmin kotona.
Tanaan kurssit meni taas uusiksi. En yhtaan pitanyt yhdesta kurssistani, Peruvian Folklore. Olin siella yksin ilmeisesti koulunsa vasta-alottaneiden kanssa (n. 17-vuotiaita?), opettaja puhui epaselvasti ja muutenkaan ei kuulostanut yhtaan niin hyvalta kuin kuvittelin. Menin sitten juttelemaan matkailun koulutusohjelman henkilon kanssa ja katottin yhdessa mun kursseja. Jatin pois myos yhden toisen kurssin, Human Development. Talla hetkella valitsemani kurssit tuntuvat hyvalta, ja uskon, etta saan ne helposti hyvaksiluettua myos Haagassa. Ainut mika tietenkin jannittaa, on etta kuudesta kurssista nelja on espanjaksi. Nyt jo huomannut etta riippuu hyvin paljon opettajasta miten paljon ymmartaa. No, kunhan paasen lapi ja saan jotain irti kursseista, niin oon iloinen. Parasta on, etta yhteen kursseista kuuluu viiden paivan retki viidakkoon! Mika sen parempaa. Ilmeisesti myos yhdessa toisessa kurssissa oli joku matka.
Eli seuraavat 4kk aion opiskella seuraavia:

- International Cooperation in Tourism
- Spanish (intermediate)
- Ecoeffiency in Tourist Operations
- Themed and Recreational Tourism Services
- Strategic Administration in Tourism
- Organizational Behaviour

Kertoilen tossa sitten kun on enemman ollut tunteja, etta kuinka pahoissa vaikeuksissa sita tosisaan oon. :)

Viikonloppu meni mukavasti, onneksi edes osittain. Perjantaina herasin aamuyosta jarkyttaviin vatsakipuihin ja heikkoon oloon. En mennyt kouluun ja heikko olo jatkui vaihtelevasti koko paivan. lllalla sain kuitenkin sen verran enegiaa, etta paasin kaymaan yhdissa bileissa. Kysessa oli drinkki-kilpailu, ja meidan kandalaisvahvistuksella oli tiedossa voittajadrinkki. Paikalla oli tehty oikein tuomareiden poyta ja kaikkea. Kellaan muulla ei vaan ollut mitaan mahdollisuuksia meidan drinkkia vastaan. En saanut hyvaa kuvaa tilanteesta, mutta googlettamalla loytyi vastaavanlainen. Tässä.  Meidan vaan oli viela korkeampi ja nayttavampi. Kaikenlaista alkoholia siina oli, ja Sambuca on se palava viina. Voitto tuli kotiin! Ei poltettu taloa, ja kaikki oli aivan innoissaan. Juoma piti juoda pilleilla ja pitaa samalla aurinkolaseja paassa, joten oli aika naky. :D

Sen jalkeen kiltisti nukkumaan. Aamulla oli jo paljon parempi olo! Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissu etelaan rannalle/klubille. Vuokratiin bussi ja meita lahti 14 hengen porukka. Noin tunti etelaan (mukavalla ja ilmastoidulla) bussilla paikkaan nimelta Punta Hermosa. Oli ihana aurinkoinen paiva ja porukka oli hyvalla tuulella. Klubin (?) nimi oli Costa Brava, rannalla se ei tosin ollut, niin kuin oltiin kuviteltu, mutta ihan kiva paikka kuitenkin. Paivalla oli joku juontaja, ohjelmaa (ja kaverit kusettivat mut huomaamatta lavalle, sielta vaan ruvettiin huutelemaan nimea) ja illlalla livebandi. Jossain vaiheessa sprinklerit laitettiin paalle ja porukka innostui. Noin puolet jengista meni rannalla viettamaan iltaa ja osa jai klubille. Illalla tosin kavi vahan ikavasti, kun joku paikallinen, joka oli hetken meidan kanssa hengannut, polli pikaisesti meilta yhden tyton sandaalit, yhden lippiksen ja kolme askia rookia. Melkein tuli tappelukin kun pojat lahti peraan, mutta onneksi ei kuitenkaan. Ei kuitenkaan ollut mitaan arvokasta, mutta harvinaisen arsyttavaa. Muuten aivan mahtava paiva!

Ryostoista on varoiteltu. Kampilla asuu yksi jatka, joka oli taalla viime vuonna yhden lukukauden ja kertoi, etta porukalta oli kylla viety kaikennakoisissa tilanteissa tavaraa. Reilu viikko sitten oltiin menossa leffaan, jonotettiin lippuja, niin yhdelta kaverilta vietiin laukusta lompakko. Oli ollut joku vanhempi mies ja pieni tytto. Huomasi aika pian, mutta myohaista se silti oli siina vaiheessa. Valitettavasti mukana oli luotto-, pankki-, ajo- ja muita kortteja, joten menetys oli vahan suurempi. Akkia soittoa Suomeen ja kortit kiinni. Onneksi hanen tyttoystava tulee kuun lopussa, joten saa uudet kortit silloin.  Hyva vaan pitaa silmat auki eika kantaa liikaa rahaa mukana. Ja tietenkin myos kattoa missa alueilla liikkuu pimean jalkeen.

Mutta varsin kivaa on ollut. Aika menee varmasti nopeesti! Viikot koulussa ja viikonlopuiksi keksitaan varmasti aina tekemista. Taytyy siis yrittaa nauttia viela kun taalla ollaan! Tehtiin jopa meille seinalle To Do -lista, jonne on heitetty kaikennakoista sekalaista ohjelmaa seuraavien kuukausien varalle. Muutama rasti saatiin jo tehdyista jutuista.

Lima kuittaa ja toivottaa suomeen pikaista kevatta!

P.s. kuulumisia otetaan mielellaan vastaan kommenttilaatikkoon, sahkopostiin tai vaikka facebookiin. :) Jos jollain liian kova ikava on ollut, niin suomipuhelinnro ei toimi, ja tekstiviestit ei tahdo tulla perille suomesta paikalliseen numerooni.