Karjalanpiirakoita ja särkyneitä sydämiä

Viime perjantaina vietimme hollantilaispoika Rutgerin synttäreitä. Yhdistimme siihen samaan kokkailut. Vieraiden piti kokata jotain perinteistä omasta kotimaastaan. Päädyimme lopulta karjalanpiirakoihin, vaikka kukaan meistä kolmesta ei ollut tehnyt niitä mahdollisen 7.luokan köksäntuntien jälkeen. Keitin puuron, siinä ei ollut ongelmaa. Taikinan suhteen piti vähän soveltaa, kun kaupasta ei löytynyt ruisjauhoja, tai mitään vitivalkoista tummempaa. Vaaleitahan niistä sitten tuli. Emilia oli päävastuussa itse piirakoiden väsäämisestä. Viinipullo sai toimia kaulimena. Ja ihan söpöjähän niistä tuli! Ensimmäinen satsi uuniin ja maistettiin. Hmm, ei maistu miltään. :D Taikina olisi kaivannut vähän enemmän suolaa. Mutta uitimme kaikki piirakat voissa paiston jälkeen. Ja Filip teki meille munavoin, joka pelasti kaiken. Sen jälkeen piirakat maistuivatkin Suomelta! Ja kyllä kelpasi muillekin, jes!

Kaikki oli aivan mahtavan makuista. En hirveesti kuvia muistanut ottaa, kun olin niin nälkäinen ja innoissani kaikesta. Success! Muutenkin kivat bileet. Porukkaa hyvän verran, koristeltiin kattoterassi, tehtiin tanssilattia ja kaikkea. Mitä sitä baarilla tekee, kun on seuraa, musiikkia ja juotavaa kämpilläkin.

Niin ja tietenkin toisetkin suomalaiset erikoisuutemme: Fisherman's Friends + vodka ja Turkin pippureita + Vodkaa. Pulloon muhimaan. Vihdoin valmista, pakastimeen kylmenemään. Sitten joku avasi suht täyden pakastimen, ja poks! Pullo tippui lattialle ja särkyi. Äkkiä tarkistamaan mitä oli hajonnut ja meidän salmarihan se oli. Melkein meinasi päästä itku kun olin niin odottanut sitä. Sain yhden turkin pippurin syödä ennen valmistusta ja sekin oli jo taivas! (Omat varastot siis loppuneet kauan sitten, vink vink! Saa lähettää!) No, Fisu onneksi jäi henkiin, ja sitä tarjottiin myös. Ja kyllähän sekin maistui niin meille kuin ulkomaan elävillekin. Onneksi Filipillä on vielä yksi pussi turkkareita. Odotamme vappuun ja sitten räjäytämme ihmisten tajunnan herkkujuomalla. ;)

                                      RIP my love.

Eilen kävimme Placebon keikalla, oli hauskaa. Ja ilman Iinan kämmäilyjä kuka ties meillä olisi saattanut olla mahdollisuus päästä myös backstagelle bändin kanssa. ..mutta ei kuitenkaan. Ranskalaispoika tosin onnistui jo vahingossa maanantaina törmäämään osaan bändin jäsenistä. Ihmetteli suurta ihmislaumaa, yritti päästä läpi ja kysyi sitten että mitä kaikki pörrää täällä. "Meitä vissiin tulivat katsomaan, ollaan Placebosta". Haaa! Vain Joseph onnistuu tällaisessa. Totesi vaan että "selvä, olen tulossa huomenna teidän keikalle, joten nähdään".

Mitäs muuta tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen. No, vajaa pari viikkoa sitten sain melko pahan allergisen reaktion yhdestä lääkkeestä ja siitä tuli pikainen sairaalakäynti. Kroppa vaan reagoi, kädet ja huulet turposi hullun kokoiseksi (uusi lempinimeni botoxbitch), ja koko kroppaan tuli suuria patteja. Mutta kunhan sain piikin (jotain punaista) ja kaksi adrenaliinipiikkiä, niin kaikki lähti pois suht nopeasti. Mitään muita oireita ei ollut, ja ihan hyvä olo heti lääkkeiden jälkeen, joten säikähdyksellä selvittiin.

Huomenna suuntana Iquitos, mikä on tuolla sademetsässä Amazonjoen varrella. Neljän päivän reissu yhden kurssin kanssa. Kertoilen siitä enemmän reissun jälkeen. Kivaa päästä taas pois Limasta.

Viikonloppuja!

Torstai

Koululla taas kirjoittelen. Oma läppäri mukana. Viimeksi huomasin että pistoke ei ole sopiva, eikä adapteria mukana. Sen jälkeen huomasin, että läppärini johto ei sovi adapteriini. Miksi? Pitänee kysyä joltain fiksummalta.

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä white water rafting, eli koskenlaskua kokeilemaan. Se suunnitelma kuitenkin valitettavasti kaatui, mutta toiste varmasti ehditään vielä. Perjantaina vietin saksalaistytön Alician kanssa tyttöpäivää: shoppailua, laittautumista ja sateenvarjodrinkkeja. Sen jälkeen lähdettiin yhden paikallisen tytön luokse ja sieltä porukalla vähän danssailemaan. Salsaa ja muuta kivannäköistä ne muut tais tanssia, me vaan kovasti yritettiin pysyä perässä. Ehkä muutaman drinkin jälkeen sitä uskaltaa liikkua vapaammin ja rohkeammin. Ainakin niin kauan kun vaan pysyy pystyssä. Mutta on se kyllä hienon näköistä kun pari oikeesti tietää mitä tekee, ja tekee sen tunteella!

Salmiakki-experiment jatkui eilen. Kolme uutta perulaista: yksi tykkäs, kahden ilmeet oli näkemisen arvoiset. Never again, kuulemma. Toisaalta taas nyt toisella kerralla saatiin saksalaistyttö tykästymään ja kanadalainenkaan ei sylkenyt enää pois. Tais olla se alkujärkytys enemmän, kun odotti karkkia (ja karkki muka = makea, pyh!). Huomenna tulee suomlaistyttöystävän mukana tilaus mm. fisua, turkinpippureita, jallua ja muuta. Sitten tehdään viinakset ja katotaan jos menee paremmin alas. ;) Voi olla, että saadaan listalta ruksattua ”Suomi-ilta” sen jälkeen pois.

Tälle viikonlopulle suunnitelmissa ainakin: perjantaina jonnekin rannalle, kun koulua on vaan pari tuntia aamulla. Pakko saada vähän väriäkin pintaan, eikä muutenkaaan olla paljon oltu rannalla. Lauantaina on porukkaa kasaantumassa kämpiltä ja menossa paragliding, eli liitovarjoilemaan (niinkö se sanotaan, anyone?). Just sitä, mitä näkyi aiemmin laittamissa kuvissani. Kivakiva! Vaikka meidänkin kämpillä on vaan n. 20 hlöä, niin on kiva kun joku jaksaa yrittää järjestää jotain, niin melko helposti saa porukkaa kasaan. Ei sitä pienemmällä porukalla tulis niin helposti aina lähdettyä kaikennäkösiin juttuihin mukaan.
Meidän casa on vain USIL:n opiskelijoille. Limassa on myös 8 (?) Apu-Perun opiskelijakämppää, joissa on huoneita 5-15. Näissä siis asuu opiskelijoita mistä vaan Liman yliopistosta. Kovin paljon en tiedä näistä, mitä nyt yhdessä bileissä käynyt. Ilmeisesti bileitä ja muutakin ohjelmaa järkätään aika paljon. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna ovat lähdössä isolla (!) porukalla sandsurfing, hiekkalautailemaan? :D Luulen, että suurin osa muista vaihtareista asuu näissä Apu-kämpissä.

Opiskelusta. Huoh. Täällä joutuu kyllä opiskelemaan huomattavasti enemmän kuin kotona. Samaa ovat muutkin sanoneet, joten tuskin ”vika” on Haagassa. Lukukauden lopussa on loppukokeet, ja puolessa välissä ..noh, puolivälikokeet? Näiden lisäksi yleensä jokaisessa kurssissa on joku projekti, joka tehdään ryhmässä. Eikä siis mikään pieni projekti! Joten koska espanja on erilainen kurssi, mulla on yhteensä 5 eri ryhmää, joille kaikille pitäisi löytää aikaa. Projektien lisäksi on useimmissa kursseissa pieniä testejä parin viikon välein ja muita pienempiä tehtäviä. Ja nämä ”pienemmätkin” tehtävät jotkut tuntuvat hyvin työläiltä! Joten valitettavasti koulu vie enemmän aikaa kuin haluaisin..

Nyt on perjantai. Teksti jäi vähän kesken, mutta kelvatkoon. Viikonlopun viettoon, kivaa tiedossa. :)

ps. pöh, kuvat ei toimi, joten jäätte nyt ilman.

Salmiakki

Täytyi kirjoittaa vielä toinen teksti tähän perään, kun luin blogini kuvauksen uudestaa, enkä ole varma olenko noudattanut sitä.
Tärkein:

Salmiakkiriippuvuus voi vielä hyvin, sillä lentokentältä ostettuja herkkuja on yhä jäljellä. Halvan perussalmiakkia on tarjottu myös ulkomaaneläville. Tässä tähänastiset tulokset:
USA: "Hyi helv.. mitä tää oikein on? Ei! Hyi! Tää on ihan väärin!"
Kanada: "Mitä...?!" *sylkäisee roskikseen*
Ranska (useampi hlö): "mm.. joo..okei"
Saksa: "hyyyyi!"
Peru (vasta yksi henkilö kokeiltu): "Mm.. ihan hyvää! Ei yhtään pahaa!"

Kokeet jatkuvat. Tuloksista lisää myöhemmin.