Elossa

Pikapäivitystä tähän väliin.
Iquitos-reissu meni hyvin, pistän siitä kunnon postauksen kunhan revin jostain aikaa/energiaa. Viime viikolla oli paljon palautuksia + muutama koe, ja tällä viikolla on puolivälikokeet (mid-terms, parciales..). Niihin tenttaaminen vie kaiken ajan. Tai jos ei kaikkea, niin lukemisen teeskentely vie vähintään yhtä paljon. Huomenna illalla kaksi koetta peräkkäin, ja torstaina aamupäivästä yksi, joten periaatteessa olisi pitänyt lukea tässä kolmeen tenttiin samaan aikaan. Vähän se tuottaa oppimisvaikeuksia ja ajankäytön hallinnan ongelmia.
No eipä auta valittaminen, kiukulla (ja toivottavasti kunnialla, tai edes hyväksytyllä arvosanalla) läpi.

Vappu oli ja meni nopeasti. Suunnitelmia oli, mutta ei sitten perjantaina ollutkaan aikaa, joten suurin osa jäi toteuttamatta. Saimme kuitenkin tehtyä salmari vol. 2. Tällä kertaa onnistui, ja vain MELKEIN meni rikki. Kiitos Brandon.

Täällä oli muuten viikko (pari?) sitten maanjäristys yöllä. 4,6 richteriä, jos ei aivan väärin muista. Minä tietenkin hyvien unenlahjojeni ansiosta nukuin kaiken ohi. Osa oli kyllä herännyt ja ihmetellyt. Ei siitä käsittääkseni kai mitään vaurioita aiheutunut.

Talvi on alkanut lähestymään. Ei enää pärjääkään hellemekolla koko päivää. Varsinkin aamuisin ja iltaisin on viileää (en uskalla sanoa kylmä), ja joskus päivätkin ovat täysin pilviset. Farkut ja pitkähihaiset on kaivettu esiin, vielä kuukausi sitten ne tuottivan tuskanhikeä. Se on mukava lukea sitten muiden kuulumisia kuinka kaunis kevät on tullut ja ilmat lämpenee. Ei täällä ei. Ja nyt olen onnistunut jonkun nuhankin hommaamaan, en millään pystyisi sairastamaan tällä viikolla. Toivotaan parasta.

Ei muuta tällä kertaa, takaisin kirjojen (tai no oikeastaan power point -esitysten) pariin. Tällä hetkellä aiheena menossa vallan ja päätöksenteon hajauttaminen, kurssina Kansainvälinen Yhteistyö, mutta espanjaksi. Aijai, ei ole helppoa.

Ps. a) Kuka keksisi hyvänmakuisen kahvin?
b) Missä mun kofutabut kun niitä tarvitaan?
c) Miksi energiajuomat ovat niin kalliita, jopa täällä? (Ja missä halpa ja paras Mixxed up?!)

Pps. Ei, en todella ole niin hirmuopiskelija mitä ehkä kuvan saa. Olen vaan HYVIN addiktoitunut nukkumiseen. Aamut ei ole mua varten, ruuan jälkeen tarttis päikkärit ja illalla tekis mieli vaan kattoa leffoja/sarjoja löhöten. Jos en saa toteutettua itseäni näiden kautta: täytyy turvautua yllämainittuihin keinoihin, että saisi opiskeltua edes jonkun verran.

Karjalanpiirakoita ja särkyneitä sydämiä

Viime perjantaina vietimme hollantilaispoika Rutgerin synttäreitä. Yhdistimme siihen samaan kokkailut. Vieraiden piti kokata jotain perinteistä omasta kotimaastaan. Päädyimme lopulta karjalanpiirakoihin, vaikka kukaan meistä kolmesta ei ollut tehnyt niitä mahdollisen 7.luokan köksäntuntien jälkeen. Keitin puuron, siinä ei ollut ongelmaa. Taikinan suhteen piti vähän soveltaa, kun kaupasta ei löytynyt ruisjauhoja, tai mitään vitivalkoista tummempaa. Vaaleitahan niistä sitten tuli. Emilia oli päävastuussa itse piirakoiden väsäämisestä. Viinipullo sai toimia kaulimena. Ja ihan söpöjähän niistä tuli! Ensimmäinen satsi uuniin ja maistettiin. Hmm, ei maistu miltään. :D Taikina olisi kaivannut vähän enemmän suolaa. Mutta uitimme kaikki piirakat voissa paiston jälkeen. Ja Filip teki meille munavoin, joka pelasti kaiken. Sen jälkeen piirakat maistuivatkin Suomelta! Ja kyllä kelpasi muillekin, jes!

Kaikki oli aivan mahtavan makuista. En hirveesti kuvia muistanut ottaa, kun olin niin nälkäinen ja innoissani kaikesta. Success! Muutenkin kivat bileet. Porukkaa hyvän verran, koristeltiin kattoterassi, tehtiin tanssilattia ja kaikkea. Mitä sitä baarilla tekee, kun on seuraa, musiikkia ja juotavaa kämpilläkin.

Niin ja tietenkin toisetkin suomalaiset erikoisuutemme: Fisherman's Friends + vodka ja Turkin pippureita + Vodkaa. Pulloon muhimaan. Vihdoin valmista, pakastimeen kylmenemään. Sitten joku avasi suht täyden pakastimen, ja poks! Pullo tippui lattialle ja särkyi. Äkkiä tarkistamaan mitä oli hajonnut ja meidän salmarihan se oli. Melkein meinasi päästä itku kun olin niin odottanut sitä. Sain yhden turkin pippurin syödä ennen valmistusta ja sekin oli jo taivas! (Omat varastot siis loppuneet kauan sitten, vink vink! Saa lähettää!) No, Fisu onneksi jäi henkiin, ja sitä tarjottiin myös. Ja kyllähän sekin maistui niin meille kuin ulkomaan elävillekin. Onneksi Filipillä on vielä yksi pussi turkkareita. Odotamme vappuun ja sitten räjäytämme ihmisten tajunnan herkkujuomalla. ;)

                                      RIP my love.

Eilen kävimme Placebon keikalla, oli hauskaa. Ja ilman Iinan kämmäilyjä kuka ties meillä olisi saattanut olla mahdollisuus päästä myös backstagelle bändin kanssa. ..mutta ei kuitenkaan. Ranskalaispoika tosin onnistui jo vahingossa maanantaina törmäämään osaan bändin jäsenistä. Ihmetteli suurta ihmislaumaa, yritti päästä läpi ja kysyi sitten että mitä kaikki pörrää täällä. "Meitä vissiin tulivat katsomaan, ollaan Placebosta". Haaa! Vain Joseph onnistuu tällaisessa. Totesi vaan että "selvä, olen tulossa huomenna teidän keikalle, joten nähdään".

Mitäs muuta tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen. No, vajaa pari viikkoa sitten sain melko pahan allergisen reaktion yhdestä lääkkeestä ja siitä tuli pikainen sairaalakäynti. Kroppa vaan reagoi, kädet ja huulet turposi hullun kokoiseksi (uusi lempinimeni botoxbitch), ja koko kroppaan tuli suuria patteja. Mutta kunhan sain piikin (jotain punaista) ja kaksi adrenaliinipiikkiä, niin kaikki lähti pois suht nopeasti. Mitään muita oireita ei ollut, ja ihan hyvä olo heti lääkkeiden jälkeen, joten säikähdyksellä selvittiin.

Huomenna suuntana Iquitos, mikä on tuolla sademetsässä Amazonjoen varrella. Neljän päivän reissu yhden kurssin kanssa. Kertoilen siitä enemmän reissun jälkeen. Kivaa päästä taas pois Limasta.

Viikonloppuja!

2 asiaa.

1. Lima on maailman toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee aavikolla. Kairo on suurin.
2. Näin kampuksella kolibrin.

Ei muuta tällä kertaa.

La Merced 1.4-4.4.2010

(Warning: pitkä teksti- ja kuvapläjäys)

Pääsiäisen vuoksi meillä oli viime viikolla vapaata torstai sekä perjantai. Pitkän pohdinnan ja sählingin jälkeen lähdimme paikkaan nimeltä La Merced. Matkaporukkana oli Brandon (USA), Rutger (Hollanti), Reinaldo (Puerto Rico), Melvin (Puerto Rico) ja tyttöystävä Claudia (Peru).


La Merced on noin 220km koilliseen Limasta. Tämä siis linnuntietä, mutta koska päästäkseen sinne joutuu menemään vuorien yli, niin matkaa kertyy muutama kilometri enemmän. Otimme bussin keskiviikko iltana ja noin 9 tunnin ajon jälkeen saavuimme perille torstai-aamuna. (Transporte Salazar, meno-paluu 140 solea, noin 37€.) Menomatkalla saimme Melviniltä tabletit korkeuden varalle, sillä nousimme melko korkealle. Bussi oli kaksikerroksinen, istuimme Rutgerin kanssa yläkerran ensimmäisissä penkeissä, joten jos ei olisi ollut yö, olisi ollut hyvä paikka maisemankatselulle.

Olimme perillä vissiin seitsemän aikaan aamulla, bussiasemalta hyppäsimme kahden tuktukin eli auto-riksan kyytiin ja heidän avulla lähdimme kiertelemään etsimään majapaikkaa. Ensimmäisessä ei ollut tilaa, seuraava sai kelvata. Pariskunta otti oman huoneen, minä ja pojat olimme yhdessä. Myöhemmin huomasimme kuitenkin, että lämmintä vettä ei tullut (omistaja väitti kovasti, että näin oli kaikissa kaupungin hostelleilla, joopa joo), ja wckään ei toiminut kuten pitää. Jouduimme joka kerta "vetämään vessan" nostamalla tulpan pois vesisäiliöstä. Kävimme aamiaisella (kesti ikuisuuden), ja sen jälkeen oli aika päikkäreiden. Bussissa ei kuitenkaan ihan yöunien veroista lepoa saanut.

Päikkäreiden jälkeen lähdimme kiertelemään. Kaupunki itsessään on melko pieni, eikä siellä ole paljoakaan nähtävää. Keskusaukio, jossa on kirkko. Kiertelimme ja vertailimme eri matkanjärjestäjien retkien hintoja. Suht samanlaisilta vaikuttivat melkein kaikki retket, joten meni lähinnä hinnan piikkiin päätös: yksi kokopäivän ja yksi puolen päivän retki. Hyppäsimme myös taas tuktukin kyytiin ja pyysimme kiertoajelua kaupungin ympäri. Illan päädyimme viettämään hostellilla kaljan ja korttien parissa, menimme kuitenkin aikaisin nukkumaan, että jaksamme herätä aamulla reissuun.

Iina iloisena yhden solen, noin 0,25€ jätskin kanssa sekä tuktukin villissä kyydissä.

Aamulla pojat kävivät katsomassa meille kulman takaa uuden majapaikan (sama huonejako, meiltä 35solea, vajaa 10€/hlö) ja veimme tavarat sinne. Oli jo kiire, joten noutoaamiainen mukaan (mulla kuiva sämpylä ja "ei-ole-mansikkaa, ananakset-on-raakoja" -appelsiinimehu pussissa).  Sitten aika ekalle retkelle, kokopäivän retki kyseessä. Hypättiin pikkubussiin ja lähdettiin matkaan. Oppaanamme toimi siloposkinen poika, joka oli kuitenkin jo 17 vuoden ikään päässyt. :D Matka alkoi jo lupaavasti kun pysähdyimme tankkaamaan. "Bensa-asema" oli siis ehkä kymmenen neliön risuhökkeli, josta tuli kaksi henkilöä. Toisella on iso ämpäri bensaa ja toisella suuri suppilo. Siellä istuimme sisällä ja katsoimme kun kaatoivat bensan sisään.

Päivään kuului kaikennäköistä. Ensin siltaa ja jokia ym. Seuraavaksi menimme vierailemaan jossain "paikallisessa heimossa", joka oli kyllä niin epäaito kuin olla ja voi. Yhdenkin kaavun alta näkyi farkut. Meidänkin sitten tuli laittaa kaavut, koristeet, naamamaalit ja muut ja tanssia heimon kanssa. Kaikki ei jaksanut olla niin innostuneita. Muutama elukkakin siellä oli. Apinarassu narussa, jota turistit sai sitten ihmetellä ja paijailla ja syöttää sille mitä sattuu. Brandon paloi edellisenä viikonloppuna todella pahasti ja nahka kuoriutui joka puolelta. Apina tuli sitten ihmettelemään tätä ja kauempia kummastelematta sitten rupesi kuorimaan Brandonia käsiä ja syömään ihoa. Hah! We're equal, you're my brother.. Kaikesta epäaitoudesta huolimatta ympärillä oli nättejä maisemia pienine palmutönöineen ja kukkoineen.

Seuraavaksi pitkä matka bussilla eteenpäin hullun kuskin kyydissä. Kerran meinasi ajaa ojaan, seuraavaksi jäimme jumiin mutaan - ja kunnolla! Tarvittiin toinen bussi vetämään meidät pois, kun mikään muu ei auttanut. Takastulomatkalla idiootti meinasi vielä ajaa toisen auton perään, kun ei kai nähnyt valoja tms. Hullun lähellä oli! Ei tollasia enää, kiitos. Ajoimme ylös vuorelle, ja pieni tie oli sitten niin tukossa, että jatkoimme matkaa jalan. Upeat maisemat. Pysähdyimme hetkeksi paikkaan, mistä pystyi ostamaan veden ja muun lisäksi kivoja grilliherkkuja. Itse söin grillattua banaania, pojat otti mm. kanavartaita ja anticuchoja. Jatkoimme kävelyä syvemmälle metsään. Siellä oli aivan upeita jopa linnun kokoisia perhosia! Suuria, kauniita, kirkkaanvärisiä ja niitä oli paljon! Niitä olisin jaksanut katella vaikka koko päivän. Ensimmäinen vesiputous oli katselua varten, ja matka jatkui vielä ylemmäksi. Hiostavan kiipeämisen jälkeen vihdoin koitti palkinto ja pääsimme uimaan vesiputoukseen. Että tuntuikin hyvältä viileä vesi! Melko täyttähän siellä oli (varmaan vielä pääsiäisvapaatkin vaikuttivat asiaan), mutta vähän kärsivällisyyttä niin ei hätää.

Tämän jälkeen nälkäiset matkalaiset pääsivät vihdoin syömään. Jo olikin nälkä. Sen aikana aurinko laski ja lähdimme pienelle venematkalle. Pistimme pelastusliivit päälle ja hyppäsimme paattiin. Vähän säälittävää se tosin oli. Menimme hetken aikaa ylävirtaa, sitten kuski vitsaili, että moottori meni rikki. Jokea virran myötä takaisin ja se oli siinä. Nooh, ihan kivaa se oli silti. Lopuksi vielä jonnekin marketin tyyppiselle, missä sai maistella paikallisia tuotteita: kahveja, hilloa, mehuja ym. Chanchamayon alue on tunnettu kahvistaa, ja täytyy myöntää, että ei se hassumpaa ollut. Kahviksi. Jotain erikoista siinä oli.

Kun päästiin takaisin, oli kaupungilla jotain pääsiäiskulkuetta liikkeellä ja muuta. Väsyneet reissaajat haki pitsan ("meillä on kolmea pitsaa, mutta ei oikein aineksia oikein mihinkään". Ok, mennään etsimään muualta, ei pitsan pitsaa. Takaisin. "Kävimme ostamassa kaupasta, nyt voimme tehdä tämän yhden pitsan teille" Kiva.).Hostelli, Tom & Jerry ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna taas säälittävän aamiaisen jälkeen ("Munakasta ja leipää, kiitos" "Ei ole leipää") seuraavan reissun pariin. Puolenpäivän seikkailullisempi matka (15 solea, alle 4€). Taas pikkubussin kyytiin, tällä kertaa ei onneksi menty kauas. Pomppuisilla teillä jo edellisenä päivänä vähän arse väsyi. Jätimme auton ja lähdimme metsään kipuamaan. Kuuma! Tällä kertaa meillä oli melkein aikuinen opas, mutta sen jälkeen kun oppaamme tie olikin kasvanut liian umpeen, saimme johdattelijaksemme pienen pojan ilman kenkiä. :D Näytti enemmänkin 7-vuotiaalta, mutta kuulemma oli jo 9-vuotias. Hullu pikku Tarzan juoksi kapeita ja vaikeakulkuisia polkuja ylös ilman kenkiä kuin hullu! Pinkoi siellä menemään kun me muut yritimme pysyä perässä. Vastaus kysymykseen miksei ole kenkiä oli "en mä jaksa, ne vaan menee likaiseksi". Paras pikkupoika ikinä!

Polku loppui ja jatkoimme kävelyä koskea pitkin ylös. Kivaa kyllä. Tarpeeksi haastavaa ja tuntuu, että tekee jotain, mutta samalla kivaa, upeita maisemia ja metsää. Pitkän kävelyn jälkeen hikiset reissaajat pääsivät taas mitä upeimmalle vesiputoukselle. Näistä pidän! Ja tämä ei ollut täynnä ihmisiä, ihan vain meidän ryhmä. Oli täydellinen paikka piknikille musiikin, ruoan ja hyvän seuran parissa. Kaunista! Tänne jäimme melko pitkäksi aikaa hengailemaan ja nauttimaan.


Juuri ennen vesiputousta kiipesimme melko korkean ja vaikean mäen ylös. Alaspäin tullessa opas (ei, ei se pikkupoika) laittoi solmullisen köyden puun ympäri, jonka avulla alastulo olisi helpompaa. Pari tyyppiä siitä meni ensin ihan ok. Sitten tuli Brandonin vuoro. Opas sanoi että ota tosta puusta ensin ote ja sitten lähde menemään alas. Brandonilla ei siis tietenkään ollut vielä kunnon otetta köydestä ja yhtäkkiä maa hänen jalkojen alla petti, ja tippui alas noin kymmenen metriä. Pudotus näytti todella pahalta ylhäältäpäin katsottuna, mutta luojan kiitos mitään pahempaa ei käynyt. Pääsi heti jaloilleen itse vain muutamien ruhjeiden ja mustelmien kanssa. Siinä olis voinut käydä paljon pahemmin. Ja olisi ollut hyvin vaikeaa saada haavoittunut pois sieltä keskeltä metsää pieniä pieniä polkuja ja koskea pitkin. Onni matkassa.

Seuraavaksi piti olla tiedossa osuus, jota olin odottanut innolla, rappelling. En tiedä sanalle suomenkielistä vastinetta, mutta se tarkoittaa siis ikään kuin päinvastaista vuorikiipeilyä. Eli laskeutumista jyrkänteeltä alas köysien avulla. Ja meidän oli tarkoitus vielä tehdä se vesiputouksen kohdalla! (15 solea, alle 4€) Mutta, jo toista kertaa Perun reissun aikana joudun pettymään. Siellä oli joku toinenkin ryhmä, joten ei päästykään kokeilemaan. :( No, täytynee etsiä vielä toinen paikka missä pääsee kokeilemaan. Käppäilimme sitten vähän pettyneinä, mutta päivään tyytyväisinä kuitenkin takaisin alas.

Katsoin kuvia läpi tässä samalla ja muistin että samana iltana myös satoi, ja melko paljon. Se on kertomisen arvoista siksi, että Limassa on satanut viimeisen 1½ kk aikana kerran, ja senkin kutsuminen kunnon sateeksi on vähän kyseenalaista. Oli ihan nautinnollista kävellä lämpimässä sateessa ulkona.

Olen kertonut jo huonoista ruokakokemuksissa La Mercedissä, mutta viimesenä iltana tuli kyllä huippu. Menimme ravintolaan, jonka nimi oli Pollo ja jotain, eli sen voisi päätellä kanaravintolaksi. Istumme alas ja ihastelemme että onpas viihtyisän näköinen paikka. Meitä oli siis neljä syömässä. Kaikki alkaa siitä että tarjoilija sanoo, että kana on loppu. Myöskään tota, tota eikä tota ole. Just. Pojat päätyvät kaikki samaan ja mä otan eri annoksen. Hetken kuluttua tarjoilija tulee takaisin, mun tilaamaa annosta ei olekaan. Selvä, otan sitten samaa mitä pojat syövät. Tässä välissä tilaamme juotavaa, olutta ei ole, saamme ison kannun järkyttävän pahaa mehua. Tässä vaiheessa olemme jo monta kertaa miettineet, että miksi olemme yhä täällä. Emme kuitenkaan halunneet luovuttaa vaan pysymme. Seuraavaksi oletamme että tarjoilija ei enää kehdannut tulla, joten joku toinen nainen tulee kertomaan, että heillä onkin vain kolme pihviä sitä mitä tilasimme. Eei! Nälkäisenä ja kiukkuisena pyysin vaan jotain. Huomasimme että nainen lähti käymään kaupassa, varmaankin ostamaan ainekset mun ruokaani. Huh, ei näin. Mun anticuchoni onneksi oli ihan hyvää, mutta ei sitä niin osaa nauttia enää tollaisen kiukun jälkeen.

Kuulimme yhden paikalliselta kaverilta, joka myös oli La Mercedissa, että tunnin ajomatkan päässä olis jotkut paikalliset bileet, mutta me olimme taas kerran niin laiskalla tuulella, että tyydyimme kaupan valikoimaan ja menimme huoneeseemme taas viettämään iltaa. Melko hulvaton siitä kyllä tulikin. Mielikuvitusrikkaat ihmiset saa helposti omat neljän hengen bileet vaikka hostellihuoneeseen. Seuraavana aamuna oli väsymys ja bussimatka ei ollut niin nautinnollinen. Iltaseitsemän maissa pääsimme perseet puutuneina vihdoin perille. Oli hassua huomata että tunsi tulevansa kotiin muutaman päivän reissun jälkeen. Kyllähän tää on se koti nyt.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Täytyy sitä kai syödäkin..


Tänään asuntomme ranskalaiskaksikko Joseph ja Guillaume kutsui talon (=kattoterassin) täyteen väkeä ja paistoivat meille monta tuntia ranskalaisia crepsejä, tosin ihan suomalaisia lettujakin muistuttivat. Täytevaihtoehtoja löytyi; oli kananmunaa, kinkkua, juustoa, suklaata, banaania, hilloa ja muuta. Oli kyllä herkkuja! Ja pisteet pojille, että jaksoivat viettää illan keittiössä. No, saivat hekin lopulta levähtää ja istua ihmisten kanssa.
Täällä on kyllä paljon ranskalaisia vaihdossa (ja osa varmaan muissa kouluissa tai muuten vaan..). They're everywhere!

Pitkästä aikaa oli taas melko paljon porukkaa täällä. Suht rauhallisissa merkeissä kuitenkin. Itse nautin pitkän koulupäivän & kouluhommien jälkeen vähän punaviiniä ja rentouduin. Parin viikon päästä vietetään hollantilaisvahvistuksen Rutgerin (a.k.a. front yard) synttäreitä. Yritetään saada hommia ruksattua listalta, joten voi olla että tulee eri kansalaisuuksien ruokia, juomapelejä, naamiaiset, ja mitä vielä saataisiin samaan iltaan tungettua.  Viinakset täytyy laittaa muhimaan, mutta jotain muutakin pitäisi saada pöytään. Jotain ollaan jo Filipin kanssa mietitty, mutta jossain tulee raaka-ainevaikeuksia.

Käytiin lounaalla maanantaina kulman takana olevassa argentiinalaisessa ravintolassa ja oli kyllä sellasta herkkua. Tilattiin neljän henkilön ateria, johon kuului ranskalaisten ja salaatin lisäksi paljon (=paljon) lihaa. Jokaiselle varras de anticucho de corazón eli naudan sydäntä, pihvi porsasta, chorizo-makkara sekä paras pihvi, jonka olen aikoihin syönyt. Kaikki täydellisesti valmistettuina. Lihat tarjoiltiin metalliastiasta, jonka alla oli hiiliä, jotta lihat pysyisivät lämpimänä. Kyllä voitti riisin ja kanan, mitä täällä on mussutettu monissa perus lounaspaikoissa. Hintaa oli yhteensä 110 solea, eli alle 30 euroa neljältä henkilöltä! Harmi kun ei ollut kameraa mukana, siinä oli kyllä näköä ja lihaa kerrakseen.

Argentiinalaisravintolan lisäksi paras ruokakokemus oli jo aiemmin mainitsemani Cevichería Segundo Muelle, jossa jaoimme alkupalaksi kolmesta merenelävästä tehdyn cevichen, sekä pääruoaksi muita merenherkkuja. Itse otin annoksen, joka menussa mainittiin ravintolan erikoisuudeksi. Herkullista kalaa mausteisessa kastikkeessa, nam.

Ceviche on sitruunassa marinoitua ja kypsennettyä merenelävää (useimmiten kalaa), maustettuna suolalla, pippurilla ja chilillä. Tarjoillaan (puna)sipulin, maissin ja usein bataatin kanssa. Näin siis ainakin Perussa, josta ruoka on ilmeisesti kotoisin. Wikipedia kertoo alkuperäkiistasta Ecuadorin kanssa. Vaikka usein en olekaan "ei-kypsennetyn" kalan ystävä, tämä kyllä maistuu!

kuva

Kuvassa esiintyy myös (jos en aivan väärin muista sanaa!) cancha, joka on siis paahdettuja maissinjyviä. Näitä tarjoillaan usein baareissa, omaan makuun hieman liian kuivia, mutta tarkoitus onkin kai saada ihmiset janoisiksi.

Maissia löytyy muualtakin. Chicha Morada on kuvan aineksista tehty juoma, mitä saa melko monesta paikasta, pääaineena tumma maissi, ja mausteista eniten pistää silmään - tai kieleen - kaneli. Vaaleaakin löytyy, mutta jotenkin tämä kiinnittänyt enemmän huomioni. Ei tosin lempijuomani. Juon mieluummin vaikka Inca Colaa, joka on ällömällön keltainen hyvin makea limu. Se jakaa vähän mielipiteitä. Itse en tosin ole fanaattinen sen suhteen, mutta jollain oudolla tavalla pidän siitä. Maistuu vähän hedelmäpurkalta.

Perinteinen perulainen viina on Pisco. Se on rypäleistä tislattua vahvaa alkoholia. Siitäkin tietysti löytyy monia versioita, sekä monia drinkkejä. Niistä tunnetuin / suosituin on Pisco Sour. Siihen tulee Piscoa, sitruunan tai limen mehua, munanvalkuaista ja sokeria? Näin kun yhdessä bileissä tehtiin näitä. En tosin ole varma tosta sokerista, jotain litkua sen sijaan sinne heittivät, kenties jonkinlaista siirappia. Valkuainen saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta siltä ei maistu. Tästä pidän myös!



Kunhan ehdin, niin kirjoitan pääsiäisen reissusta La Mercediin kuvien kera. Loma teki hyvää, nyt taas arjen parissa ja vino pino kouluhommia odottaa.

Loppuun vielä kysymys: Olisiko ideoita mitä ruokia/naposteltavia/jotain voitaisiin tehdä edustamaan Suomea? Mitään karjalanpiirakoita tuskin jaksetaan nyplätä, mutta jotain olisi kiva tehdä.

Ps. Voi huoh taas noiden kuvien kanssa. Aina menee erilailla kuin esikatselussa.

Takseja ja viikonloppua

Koululla odottelen kahta kaveria jotka paasee tunnin paasta. Jaetaan sitten taksi kotiin. Tahan aikaan (1900) ei huvita/jaksa lahtea busseilemaan, ruuhkakin kun on melko paha nyt. Taksit on Suomeen verrattuina hyvin halpoja, varsinkin nain jaettuna kolmen henkilon kesken. Yleensa taksi koululle maksaa 10 solea, kahdeksallakin saa toisinaan. Euroissa se on noin 2,5€. En tieda tarkkaan kilometreissa kuinka pitka matka on, mutta hiljaiseen aikaan se kestaa alle vartin, ruuhka-aikaan jopa reilu 45min. Joten nailla hinnoilla takseja tulee kaytettya melko paljon. Kylla sita viela toisinaan jaksaa bussiinkin hypata, mutta yleensa ne ajat kun joutuisin menemaan yksin on myohaan illalla, joten silloin vasyttaa ja taksi on helppo vaihtoehto, vaikkakin yksin paljon kalliimpi kuin bussi. Bussi koululle maksaa 1,5 solea. Takseja on tosiaan paljon. On hyva tietaa kuinka paljon kannattaa maksaa mistakin matkasta, silla jos ehdotettu tai tingitty hinta ei miellyta, seuraavaa taksimatoa koukkuun vaan. Jos ei ole mitaan tietoa kuinka paljon kannattaisi maksaa, silloin luultavasti maksaa ihan liikaa.

Paasiainen on lasna (mutta suklaamunat EI tullut kauppoihin HELMIKUUSSA!), meilla on Semana Santa vapaa taman viikon torstai ja perjantai, valitettavasti ei sen enempaa. Tarkoituksena on lahtea reissuun, mun osalta maaranpaa on viela kahden vaiheilla: La Merced tai Ayacucho. Riippuu vahan viela muista henkiloista, mutta selviaa huomenna. Ja lahtokin varmaan huomenillalla. :D Eikohan joka tapauksessa ihan kiva reissu edessa. Siita lisaa myohemmin.

Mitas tehtiin viime viikonloppuna?
Vietettiin Alician kanssa taas vahan tyttoperjantaita, mentiin kaksin rannalle Barrancoon, mika on tassa melko lahella. Karvennettiin oikein kunnolla, olin ensimmaista kertaa bikineissa, joten onnistuin tietenkin polttamaan vatsani, reiteni ja kainaloni (!). Ei se mitaan.. Illalla mentiin jonkun sveitsilaisen (Unna! Kerroin tietenkin susta!) Perussa asuvan luo bileisiin melko hienoon kamppaan. Hissi meni suoraan kamppaan sisaan ja parvekkeen nakoalat oli merelle. Ei hassumpaa. Osa jatkoi viela baariin ja aamuun asti, mutta lahdin kalifornialaisjannun Brandonin kanssa kotiin, etta saadaan younet lauantaita varten.

Lauantain suunnitelma oli siis paragliding, woo! Tama oli siis suunnitelma. Meita oli yhdeksan henkilon porukka, ja pari tyyppia oli sopinut yhden ohjaajan kanssa hinnat ja etta tavataan 10 am tietyssa paikassa. No, mehan oltiin ajallamme (ei viela osata niin hyvin tata sinnepain-aikakasitysta). Sitten ohjaaja kuitenkin sanoi etta mita te taalla nyt jo teette?! Ei tahan aikaan mitaan tuulta viela ole. Sita oltiin vahan ihmeteltykin, kun muutkin kummastelivat aikaista ajankohtaa. Siita alkoi odottelu. Noin tunnin valein tuli uusi arvio "ehka tunnin paasta". No, vahan harmitti etta tultiin turhan takia niin aikasin, mutta oli silti hauskaa! Oli tosi natti alue, ei autoja, ei liikennetta, ei paljoo ihmisia. Vain nattia puistoa ja merinakoalaa. Ihanaa. Aluksi haettiin piknikevaat, sitten juostiin sprinklereissa, juotiin pussikaljaa, kuunneltiin musiikkia ja poltettiin itsemme auringossa. Kukaan ei ajatellut etta ollaan siella koko paivaa, niin ei tajuttu ottaa aurinkorasvaa mukaan. Pari kartsas oikein kunnolla, vaikka yritettiin olla puun alla varjossa. Pitkin paivaa meidan ohjaaja ja pari muutakin lentajaa oli yrittanyt saada varjojaan ilmaan, mutta heikoin tuloksin. Noin neljan aikaan tuuli oli vihdoin voimistunut niin, etta ensimmainen paasi lentamaan! Eli tandem-lento, n. 15min 75 solea (vajaa 20€?). Nelja meista (mina en) ehti lentaa kunnes tuuli laantui taas. Arg! Siina vaiheessa luovutettiin ja paatettiin etta tullaan jonain toisena paivana uudestaan.  Ei silti hukkaan heitetty paiva.
Illalla pelattiin vahan pokeria ja katottiin leffaa..

Perjantaina tuli meidan suomipojan tyttoystava kaymaan kymmeneksi paivaksi. Sunnuntaina liityttiin Alician kanssa heidan seuraan ja lahdettiin Punta Hermosan rannalle, joka on noin 45min taksilla etelaan. Oli kiva kuuma paiva, ma tosin yritin muistaa viettaa aikaa myos varjon alla, oli iho viela vahan herkka edellisista paivista. Nena kuoriutuu taas kauniisti. Mutta onpahan nyt melkein koko kropassa vihdoin varia! Takastulomatkalla meidan "taksi" (=joku tyyppi joka otti meidat kyytiin kun yritettiin loytaa tieta takaisin tielle) eksyi ja siita tuli varmaan 40min ylimaarainen lenkki. Muutenkin auto tarisi ja kolisi ja paasti sellasia aania, etta huhhuh. Ruokakaupan sijaan paatimme palkita itsemme menemalla syomaan Chili'siin ja hakemalla Starbucksista isot suklaakeksit.

Kotona jälleen. Siinä oli ensin tekstipläjäys ja sitten kuvapläjäys.

Torstai

Koululla taas kirjoittelen. Oma läppäri mukana. Viimeksi huomasin että pistoke ei ole sopiva, eikä adapteria mukana. Sen jälkeen huomasin, että läppärini johto ei sovi adapteriini. Miksi? Pitänee kysyä joltain fiksummalta.

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä white water rafting, eli koskenlaskua kokeilemaan. Se suunnitelma kuitenkin valitettavasti kaatui, mutta toiste varmasti ehditään vielä. Perjantaina vietin saksalaistytön Alician kanssa tyttöpäivää: shoppailua, laittautumista ja sateenvarjodrinkkeja. Sen jälkeen lähdettiin yhden paikallisen tytön luokse ja sieltä porukalla vähän danssailemaan. Salsaa ja muuta kivannäköistä ne muut tais tanssia, me vaan kovasti yritettiin pysyä perässä. Ehkä muutaman drinkin jälkeen sitä uskaltaa liikkua vapaammin ja rohkeammin. Ainakin niin kauan kun vaan pysyy pystyssä. Mutta on se kyllä hienon näköistä kun pari oikeesti tietää mitä tekee, ja tekee sen tunteella!

Salmiakki-experiment jatkui eilen. Kolme uutta perulaista: yksi tykkäs, kahden ilmeet oli näkemisen arvoiset. Never again, kuulemma. Toisaalta taas nyt toisella kerralla saatiin saksalaistyttö tykästymään ja kanadalainenkaan ei sylkenyt enää pois. Tais olla se alkujärkytys enemmän, kun odotti karkkia (ja karkki muka = makea, pyh!). Huomenna tulee suomlaistyttöystävän mukana tilaus mm. fisua, turkinpippureita, jallua ja muuta. Sitten tehdään viinakset ja katotaan jos menee paremmin alas. ;) Voi olla, että saadaan listalta ruksattua ”Suomi-ilta” sen jälkeen pois.

Tälle viikonlopulle suunnitelmissa ainakin: perjantaina jonnekin rannalle, kun koulua on vaan pari tuntia aamulla. Pakko saada vähän väriäkin pintaan, eikä muutenkaaan olla paljon oltu rannalla. Lauantaina on porukkaa kasaantumassa kämpiltä ja menossa paragliding, eli liitovarjoilemaan (niinkö se sanotaan, anyone?). Just sitä, mitä näkyi aiemmin laittamissa kuvissani. Kivakiva! Vaikka meidänkin kämpillä on vaan n. 20 hlöä, niin on kiva kun joku jaksaa yrittää järjestää jotain, niin melko helposti saa porukkaa kasaan. Ei sitä pienemmällä porukalla tulis niin helposti aina lähdettyä kaikennäkösiin juttuihin mukaan.
Meidän casa on vain USIL:n opiskelijoille. Limassa on myös 8 (?) Apu-Perun opiskelijakämppää, joissa on huoneita 5-15. Näissä siis asuu opiskelijoita mistä vaan Liman yliopistosta. Kovin paljon en tiedä näistä, mitä nyt yhdessä bileissä käynyt. Ilmeisesti bileitä ja muutakin ohjelmaa järkätään aika paljon. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna ovat lähdössä isolla (!) porukalla sandsurfing, hiekkalautailemaan? :D Luulen, että suurin osa muista vaihtareista asuu näissä Apu-kämpissä.

Opiskelusta. Huoh. Täällä joutuu kyllä opiskelemaan huomattavasti enemmän kuin kotona. Samaa ovat muutkin sanoneet, joten tuskin ”vika” on Haagassa. Lukukauden lopussa on loppukokeet, ja puolessa välissä ..noh, puolivälikokeet? Näiden lisäksi yleensä jokaisessa kurssissa on joku projekti, joka tehdään ryhmässä. Eikä siis mikään pieni projekti! Joten koska espanja on erilainen kurssi, mulla on yhteensä 5 eri ryhmää, joille kaikille pitäisi löytää aikaa. Projektien lisäksi on useimmissa kursseissa pieniä testejä parin viikon välein ja muita pienempiä tehtäviä. Ja nämä ”pienemmätkin” tehtävät jotkut tuntuvat hyvin työläiltä! Joten valitettavasti koulu vie enemmän aikaa kuin haluaisin..

Nyt on perjantai. Teksti jäi vähän kesken, mutta kelvatkoon. Viikonlopun viettoon, kivaa tiedossa. :)

ps. pöh, kuvat ei toimi, joten jäätte nyt ilman.